Kolmen pointin avulla voi päästä nyky-Suomessa pitkälle. Siispä tässä omani tälle päivälle. 1) Nuoret ovat pilalla. 2) Nuoret ovat aina kautta aikojen olleet pilalla. 3) Olen usein väärässä.
Ilkka-Pohjalaisen pääkirjoitus 15.8. toteaa, että maailman onnellisimman kansan nuoriso voi koko ajan huonommin. Ongelma on totta ja se on syytä ratkaista. Syyksi pahoinvoinnille tarjotaan nopeasti kasvanutta turvattomuutta ja sitä, että työelämä vaatii aiempaa enemmän. Pääkirjoitus toivoo, että ratkaisukeinojen etsiminen aloitetaan välittömästi. Annan tässä oman vaatimattoman panokseni.
Meillä Suomessa on siinä mielessä hieno yhteiskunta, että väärätkin mielipiteet ovat useimmiten sallittuja. Itärajamme takana tilanne on toinen.
Minun isovanhempieni sukupolvi maksoi väärässä olemisen vapaudesta kovan hinnan. Toivottavasti ymmärrämme arvostaa heidän uhriaan uhraamalla hiukan omaa aikaamme esimerkiksi sotaveteraanien perinnetyölle, sillä oli aika, jolloin suuret joukot nuoria syyttivät isiään siitä, että nämä olivat aseellisesti puolustaneet isänmaatamme. Määräänsä enempää ei pitäisi hävetä muiden tekemisiä. Omissakin on tarpeeksi. Hävettää silti tuo aika.
Luojan kiitos, että meillä on oikeus ja armo olla väärässä. Kuvittelin joskus, että minusta tulee akateeminen tutkija. Olin silloinkin väärässä.
Olin nuori enkä tiennyt, mitä tein. Tuli yrittäjä.
Onnistuin kuitenkin julkaisemaan väitöskirjaan tarvittavat 4 tieteellistä artikkelia. Väitöskirjaprosessista mieleen on jäänyt ohjaajan neuvo: oikeat kysymykset ovat tärkeämpiä kuin vastaukset.
Palataanpa siis nuorison pahoinvointiin ja sen syihin.
Rohkenen arvailemaan oikeita kysymyksiä. Joukkoon osunee vääriäkin. Onneksi meillä on vapaus niihinkin.
Onko todella niin, että ennen oli paremmin? Yritän keskittyä tuottamaan kysymyksiä mutta älypuhelimen ja somen sotkemat aivoni harhautuvat vastaamaan tähän. Pääsääntöisesti ennen oli huonommin.
Rimpuilen takaisin kysymysten pariin. Toivottavasti mukaan mahtuu muutama oikeakin.
Kannattaako erämaan janoinen asukki opettaa kaivamaan kaivo vai viedä hänelle vesipulloja? Rajoittuuko pahoinvointi vain nuoriin? Onko työuupumus yleisesti ottaenkin kasvanut? Miten ihmeessä Suomessa voi olla hoitajapula, kun OECD:n mukaan heitä on väkilukuun suhteutettuna eniten? Jos terve jalka kipsataan, vahvistuuko vai heikkeneekö se? Rukoilisinko ennemmin vahvempaa selkää kuin kevyempää taakkaa?
Lopuksi vastaus kysymykseen, jota ei esitetty. Nuoret eivät ole pilalla.
Jari Vesanen
Lapua/Sipoo