Niin kuin hyvin tiedetään, Puolustusvoimissa paraatipäivänä paistaa yleensä aurinko. Niin se paistoi myös maanantaina Santahaminan varuskunnassa Helsingissä, kun Suomen tämän kevään tunnetuin varusmies Lauri Markkanen astui palvelukseen Puolustusvoimien urheilukoulussa.
Markkasen palvelus alkoi samoin kuin se on vuosikymmenien ajan alkanut lukemattomilla suomalaisilla, varusteiden haulla ja varustetarkastuksella kasarmirakennuksen edessä. Mutta jo tässä kohdassa Markkasen palvelus erosi tavallisista mosureista, sillä varustetarkastusta seurasi toimittajien ja kuvaajien joukko. Kun muut urheilijavarusmiehet lähtivät reppuineen ja säkkeineen sisään kasarmille, Markkanen jäi ulos antamaan haastatteluja.
– Ihan hyvillä fiiliksillä. Totta kai on haikeaa, kun on pienet lapset ja vaimo kotona, mutta tämä on semmoinen asia, mikä pitää tehdä. Tämä on uusi haaste jonka kimppuun hyökätä, Markkanen sanoi.
Markkanen kertoi, ettei ole koskaan ampunut aseella, mutta vakuutti astuvansa palvelukseen avoimin mielin ja yrittävänsä nauttia.
– Montaa yötä en ole metsässä viettänyt. Katsotaan miltä se tuntuu, mutta luonnonläheinen ihminenhän mä olen, että eiköhän siellä pärjää, Markkanen sanoi.
Markkanen astuu palvelukseen aikana, jolloin Ukrainassa soditaan.
– Onhan se rankkoja asioita, mitä maailmalla menee. Kun puhuttiin suomalaisuudesta, on kunnia tulla tänne ja edustaa Suomea täälläkin, mutta ei sitä tiedä, miten maailman tilanne tulee, Markkanen sanoi.
Kannattiko Markkanen Suomen Nato-jäsenyyttä?
– Kai se hyvä juttu on saada tukea. Kyllä se on iso juttu Suomelle, Markkanen vastasi.
Linja tiukkeni 2015
Markkasen aurinkoinen asenne on tärkeä Urheilukoululle, jota esimerkiksi keihäänheittäjä Janne Läspä ja kilpa-autoilija William Alatalo kritisoivat alkuvuodesta julkisesti. Urheilukoulun tarkoitus on mahdollistaa huippu-urheilijoiden valmentautuminen asepalveluksen aikana, mutta Läspä ja Alatalo ovat pettyneet armeijan vaikutukseen urheilu-uraansa.
Palvelus Urheilukoulussa ei enää olekaan yhtä helppoa ja urheilupainotteista kuin takavuosina. STT:n haastattelemat koripallomaajoukkueen entinen kapteeni Shawn Huff ja nykyinen kapteeni Sasu Salin kertovat suorittaneensa asepalveluksensa käytännössä noin kolmessa kuukaudessa, josta suuren osan he viettivät urheilukomennuksilla pelaamalla maajoukkueessa kaukana kasarmilta.
Vuonna 2015 apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin puuttui urheilijoiden erityiskohteluun, ja pääesikunta joutui muuttamaan Urheilukoulun toimintaa ohjaavaa asiakirjaa.
– Ohjeistusta muutettiin siten, että asevelvollisen palvelusajan pituus Urheilukoulussa määräytyy hänelle annettavan sotilaskoulutuksen perusteella, kuten kaikilla muillakin asevelvollisilla, kertoi Urheilukoulun johtaja, everstiluutnantti Ville Halonen STT:lle sähköpostitse.
Palvelus Urheilukoulussa poikkeaa silti huomattavasti tavallisen ryynärin intistä.
Miehistökoulutuksen 165 vuorokauden palvelusajalla armeijan selvittävä urheilija voi käyttää enintään 45 urheilukomennusvuorokautta. Markkanen siirtynee urheilukomennuksille heinä-elokuun vaihteessa, jolloin koripallomaajoukkue aloittanee leirityksensä kohti MM-kisoja. Lyhin mahdollinen eli 165 vuorokauden palvelusaika tulee Markkaselle täyteen syys-lokakuun vaihteessa ilman kuntoisuuslomiakin.
Seuraavan NBA-kauden odotetaan julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan alkavan 24. lokakuuta. Harjoitusleirit alkavat yleensä kolme viikkoa ennen kauden alkua, joten Markkanen selvittänee asepalveluksensa loppuun tämän vuoden aikana.
Urheilukomennusten lisäksi Urheilukoulussa tavallisiin palveluspäiviin voi kuulua kahdesta kahdeksaan tuntia urheiluvalmennusta.
Huff etsintäkuulutuksen kautta palvelukseen
Markkasta edeltävän pelaajapolven koripalloilijat palvelivat Urheilukoulussa, jonka käytännöt olivat ennen apulaisoikeusasiamiehen vuoden 2015 linjausta erilaiset kuin nykyisin.
Uransa viime vuoden EM-kisoihin lopettanut Shawn Huff pelasi Kreikan liigassa, kun hän aloitti Urheilukoulussa alkukesällä 2009. Tuolloin 25-vuotias Huff pelasi Kreikan liigan pudotuspelejä, jotka jatkuivat palvelukseen astumispäivän yli.
– Puhuin jonkun asiasta vastaavan kanssa puhelimessa asiasta ja sanoin, että tulen viikon myöhässä, koska Kreikan pudotuspelit jatkuvat. Joo, tämä on kuitattu, hän vastasi, mutta ilmeisesti se ei ollut kuitattu, koska sain kuulla, että minut oli etsintäkuulutettu. Soitin uudestaan ja se selvisi sillä. Ei ollut poliisisaattuetta vastassa lentokentällä, Huff naureskelee.
Huff saapui Lahden Hennalassa tuolloin toimineeseen Urheilukouluun kesäkuussa ja vietti siellä syyskuuhun asti. Osa ajasta oli urheilukomennuksia miesten maajoukkueen mukana. Huff kertoo lähteneensä kasarmilta syyskuussa 2009.
– Palautin kamat seuraavana kesänä. Muuta ei ollut enää sinä kesänä, Huff kertoo.
Salin uskoo olevansa "ihan hyvä kamikaze-tyyppi"
Samankaltainen oli Huffia koripallomaajoukkueen kapteenina seuranneen Sasu Salinin intti vuonna 2010. Salin aloitti palveluksen Hennalassa alkukesällä, mutta lähti kesällä urheilukomennuksille ensin nuorten maajoukkueen ja sitten miesten maajoukkueen mukaan.
– Aika vähän siellä paikan päällä tuli oltua, Salin kertoo.
Kun onnistumiset maajoukkueessa poikivat Salinille ammattilaissopimuksen Ljubjanaan, hän lähti sinne heti alkusyksyllä. Joulukuussa hän kertoo palanneensa vielä kahdeksi päiväksi Hennalaan. Siihen Salinin asepalvelus päättyi.
– Kyllä mä opin ampumaan. Ehkä minusta ihan hyvä kamikaze-tyyppi saadaan toivottavasti sinne rintamalle Venäjän kanssa, Salin summasi sotilaskoulutuksensa.
Kovin tiukkaa ei ollut kotimaassakaan asepalvelusaikanaan pelanneilla koripalloilijoilla. Miesten maaottelujen Suomen ennätysmies Tuukka Kotti suoritti asepalveluksensa Urheilukoulussa 2000–2001.
– Alku oli aika rankka. Ensimmäiset pari viikkoa olin täysin kiinni. Sen jälkeen alkoi se ruljanssi, että ajoin illaksi Saloon treeneihin ja niiden jälkeen takaisin Lahteen, Kotti kertoo.
Ajomatkaa Kotille kertyi yhteensä lähes 400 kilometriä vuorokaudessa. Pitkiin ajomatkoihin liittyi riskejä, ja 1990-luvulla kaksi Urheilukoulussa palvellutta koripalloilijaa kuoli auto-onnettomuuksissa. Tapani Manninen kuoli helmikuussa 1996 ja Miska Alanko lokakuussa 1997 nukahdettuaan rattiin matkalla kohti Helsinkiä.
– Meillä oli sääntö, ettei metsäkeikan jälkeen saanut lähteä itse suoraan ajamaan. Se oli isosti esillä, Kotti kertoo.
Jo alokaskesänään vuonna 2000 Kotti pääsi maistamaan Urheilukoulun etuja. Hän nousi miesten maajoukkueeseen, jonka leirit ja ulkomaanmatkat laskettiin urheilukomennuspäiviksi. Ja kun Korisliigan kausi alkoi, palvelus Urheilukoulussa muuttui Kotin sanoin "tosi helpoksi".
– Pääsääntöisesti rytmi oli, että sunnuntai-iltana mentiin kasarmille ja tiistai-iltapäivänä pääsi pois. Loppuviikon sai olla kotona ja seurassa, Kotti muistaa.
Kauden päätyttyä keväällä 2001 Kotin piti päästä käymään Yhdysvalloissa valitsemassa, mihin yliopistoon hän siirtyy.
– Minulla oli urheilukomennuspäivät täynnä, mutta sain sumplittua niin, että sovittiin muutama lisäpäivä, kun piti lähteä jenkkeihin.
Kotti arvioi jälkikäteen, että hän vietti vajaan vuoden mittaisesta palvelusajastaan runsaat sata päivää varsinaisessa asepalveluksessa ja niistä vajaat 30 metsässä.
– Pääsin vähemmällä kuin keskimääräinen suomalainen mies, Kotti sanoo.