Hiphei, joulu meni jo.
Ihanaa, ei enää yhtäkään versiota Varpusesta jouluaamuna.
Näyttelijä Esko Salminen on jo ikämies eikä ihan hippiäinen varreltaan. Siitä huolimatta hän kirmasi käsittämättömän ketterästi ylös tuolistaan esittämään milloin Nummisuutarien Eskoa, milloin Jukolan Juhania, milloin Othelloa.
Tapanina nähty Ilta Eskon seurassa oli puhdasta nautintoa. Pari vuotta sitten Kansallisteatterin lavalla tehty haastattelu oli vangitseva matka legendaarisen Salmisen elämään ja rooleihin.
Salminen on ilmiömäinen kertoja ja tarinaniskijä. Hänen haastattelijansa, Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho, jäikin täysin tähtensä varjoon. Väritön ja hapuileva Myllyaho oli lähes koominen vastapari esiintymisestä täysin rinnoin nauttivalle Salmiselle.
Vähän samankaltainen tyyppi oli aikoinaan myös James Lipton, joka Tähdet kertovat -sarjassaan haastatteli kaikki Hollywood-tähdet. Hänkin erikoistui olemaan jotenkin omituinen.
Harmittelin kovasti, kun en älynnyt tallentaa Nicole Kidmanin tähdittämää elokuvaa Grace of Monaco, kunnes luin leffan arvion vuodelta 2014, jolloin se avasi Cannesin elokuvajuhlat.
– Elokuva on niin puiseva, että se on jo paloturvallisuusriski, kirjoitti The Guardianin Peter Bradshaw.
Eikä enää harmittanut!
Kuluneesta vuodesta 2016 mieleen jäivät ainakin MTV3:n uutisankkurin Pirjo Nuotion ja Ylen urheilutoimittajan Hannu-Pekka Hännisen vetäytymiset ruudusta.
Rion olympialaisissa Hoopin jäähyväissanat menivät Runebergin piikkiin:
"Paikalta tältä, maita, ihmisiä ihania, olen nähnyt, nuorukainen. "
Taidatkos taitavammin sanoa.
JAANA-STIINA ALA-KORPI jaana.alakorpi@i-mediat.fi