Suurimmille yrityksille pakollinen ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hallintotapaan liittyvien seikkojen raportointi eli kestävyysraportointi ei tällä hetkellä suoraan koske pk-yrityksiä. Välillisiä vaikutuksia pk-yrityksiin raportointivaatimuksilla sen sijaan voi olla, kun raportointivelvollisten yritysten tulee raportoida koko arvoketjunsa toiminnasta eikä vain omasta toiminnastaan. Näin esimerkiksi pk-yritykset, joilla on asiakkainaan raportointivelvollisia suurempia yrityksiä, voivat joutua kokoamaan omia kestävyystietojaan ja raportoimaan niistä.
Vaikka raportointivelvoitteet eivät siis suoraan koske pk-yrityksiä, niiden tulisi olla tietoisia kestävyysraportointiin liittyvästä sääntelystä. Samoin kuin niiden tulee olla tietoisia kaikesta muustakin sääntelystä, joka koskee niitä joko suoraan tai välillisesti. Kaikkeen sääntelyyn liittyy riskiä, joka voi realisoitua, jos yritys ei tunne omaa toimintaansa koskevia säädöksiä eikä niiden sisältöä eikä siten osaa ottaa huomioon näiden säädösten vaikutuksia omaan toimintaansa.
Haastattelin reilu vuosi sitten kymmentä alihankkijana toimivaa eteläpohjalaista pk-yritystä niiden ajatuksista vastuullisuuteen ja kestävyyteen liittyen Töysän säästöpankkisäätiön tutkimusrahaston rahoittamassa hankkeessa. Haastattelemani pk-yritykset eivät olleet kovin hyvin tietoisia vastuullisuudesta tai kestävyysraportoinnista eli sääntelyriskin realisoituminen oli näiden yritysten kohdalla hyvin mahdollista.
Pk-yritysten sääntelyriskin hallinta edellyttää ymmärrystä siitä, mitä kestävä toiminta tarkoittaa. Kestävyyden tunnetuimman määritelmän mukaan kyse on nykyisten tarpeiden täyttämisestä vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia täyttää omia tarpeitaan.
Tämä määritelmä kattaa kestävyyden kolme osa-aluetta: ympäristön, sosiaaliset seikat ja hallintotavan. Käsityksellä kestävyydestä on merkitystä. Käsitys ohjaa yrityksen käytännön toimia, ja pk-yrityksen ja raportointivelvollisen asiakasyrityksen käsitysten poiketessa olennaisesti toisistaan, pk-yritys voi olla valmistautumaton vastaamaan asiakasyrityksensä kestävyyteen liittyviin odotuksiin. Pahimmillaan tästä voi seurata pk-yritykselle asiakasmenetyksiä tai tämä voi muodostua pk-yritykselle esteeksi päästä mukaan edes tarjouskilpailuihin.
Kestävyysseikkoihin liittyvästä raportoinnista eivät ole kiinnostuneita ainoastaan asiakkaat, vaan myös rahoittajat voivat tarvita kestävyyteen liittyviä tietoja oman päätöksentekonsa pohjaksi. Näin sääntelyyn liittyvä riski voi realisoitua myös rahoitusta haettaessa.
Vaikka kestävyysraportoinnissa on käynnissä vasta toinen nykysäännösten mukainen raportoitava vuosi, muutoksia säännöksiin on jo tulossa. Euroopan parlamentti on 16.12. hyväksynyt muutokset, joiden tavoitteena on yksinkertaistaa ja helpottaa yritysten kestävyysraportointiin liittyviä velvoitteita. Tällä hetkellä on vielä mahdoton arvioida, mitä seurauksia muutoksilla on pk-yrityksille.
Muutosnopeus kuvastaa hyvin sitä, minkälaisia riskejä sääntelyyn voi liittyä ja miksi sääntelyriskiä tulee pyrkiä hallitsemaan. Sääntelyä tulee jatkuvasti seurata, jotta tietoisuus sääntelyn mukanaan tuomista vastuista ja velvoitteista mutta myös mahdollisuuksista säilyy ajan tasalla.