Seinäjoen ydinkeskustasta on virka-aikana hankala löytää vapaita parkkipaikkoja. Tilanne ei ole muuttunut, vaikka parkkihallin ja muiden rakennustöiden sekä osittain suljettujen katujen arvellaan karkottaneet väen keskustasta.
Seinäjoen kaupungin omistaman pysäköintiyhtiö Seiparkin tilastojen mukaan parkkiruutuja käytettiin alkuvuonna lyhytaikaiseen pysäköintiin seitsemän prosenttia enemmän verrattuna viime vuoden vastaavaan ajankohtaan.
Toimitusjohtaja Mika Mäntykoski on asiaan tyytyväinen.
– Väki uskaltaa edelleen tulla keskustaan. Sää vaikuttaa keskustassa liikkumiseen rakennustöitä enemmän. Tammikuu oli viime vuonna tosi kylmä ja ihmiset jäivät helpommin kotiin. Yksi pakkaskuukausi ei silti selitä koko alkuvuoden lukuja.
Keskustan myllerrys on vienyt Seiparkilta satakunta autopaikkaa. Tilaa riittää edelleen. Käytössä on 1 200 maksullista tai pysäköintikiekon vaativaa autopaikkaa. Torikeskuksen pysäköintihallissa tilaa on 300 autolle. Muita kuin Seiparkin ylläpitämiä ruutuja on suunnilleen saman verran.
– Ruuhkaisinta on luonnollisesti kauppakeskusten lähellä. Eps-torin ja Torikeskuksen läheiset paikat ovat aina olleet kovassa käytössä. Nyt tungosta on myös Keskuskadulla, Mäntykoski tietää.
Kadunvarsipysäköinti tuottaa kaupungille vuodessa noin 900 000 euroa. Varoja käytetään keskustan toimivuuden ja viihtyisyyden kehittämiseen. Rahalla mahdollistetaan muun muassa 12 miljoonaa euroa maksavan pysäköintilaitoksen rakentamista.
Mäntykoski saa tämän tästä palautetta, etteivät pohjalaiset ole valmiita maksamaan autonsa pysäköimisestä.
– Varmasti osalle maksu on ihan periaatekysymys. Ajattelumallit muuttuvat hitaasti.
Viime aikoina keskustelua on aiheuttanut yleispysäköintilupa, jolla saa käyttää Seiparkin parkkiruutuja rajattomasti. Närää on herättänyt se, että keskustassa työskentelevät täyttävät parhaat parkkiruudut ja asiakkaat joutuvat jättämään autonsa kaupungin laitamille.
– Etsimme kaupungin tekniikkakeskuksen kanssa koko ajan tapaa, millä asia saadaan ratkaistua juridisestikin oikein. Helppoa ja ja tasapuolisesti kaikkia kohtelevaa ratkaisua ei ole helppo löytää.
Teksti:
Virpi Kupiainen-Ämmälä