Pienten lasten kotihoidon tuki on jälleen ankaran vainon kohteena. Liikkeellä ovat tutut tahot: kokoomus ja SDP sekä näitä puolueita tukevat Hakaniemen ja Etelärannan herrat ja rouvat.
Viimeksi aiheeseen tarttui HS (6.9.), joka kirjoitti, että kotihoidon tuki joutaisi mennä, ja että keskusta esti kotihoidon tuen lakkauttamisen Juha Sipilän (kesk.) (2015–19) ja Sanna Marinin (sd.) (2019–23) hallituksissa.
Näinhän se oli. Ja näyttää, että vahvaa keskustaa tarvitaan jälleen puolustamaan perheiden valinnanvapautta.
Valinnanmahdollisuuden viemistä perustellaan milloin tasa-arvo-, milloin työllisyyssyillä. Monet lasta kotona hoitavat vanhemmat päätyisivät kuitenkin isolla todennäköisyydellä kortistoon, kun avoimia työpaikkoja ei ole.
Osa perheistä vie pienen lapsen päiväkotiin jo alle vuoden ikäisenä. Se on täysin hyväksyttävää, mutta pitääkö meidän väkisten laittaa jokainen lapsi ja jokainen vanhempi samaan muottiin?
Lisäksi paine siirtyisi jo valmiiksi tiukoilla olevaan varhaiskasvatukseen etenkin suuremmissa kaupungeissa. Paine kunnallisveron nostoon epäilemättä kasvaisi.
Tunnistamme maahanmuuttajataustaisten perheiden kotoutumisen ongelmat silloin, kun sekä lapsi että vanhempi ovat pitkään poissa varhaiskasvatuksesta ja työelämästä.
Tämä on aito ongelma, ja siihen pitää hakea täsmäratkaisuja, eikä romuttaa sillä varjolla kaikkien suomalaisten vanhempien mahdollisuutta hoitaa lasta kotona.
Keskusta on valmis uudistamaan kotihoidon tukea, mutta pidämme kiinni siitä, että pienimpien lasten kohdalla valinnanvapaus on säilytettävä.
Perheystävällinen yhteiskunta antaa aidon mahdollisuuden valita elämäntilanteeseen sopivimman hoitomuodon. Tämä korostuu nyt, kun syntyvyytemme on historiallisen alhaalla.
Perheiden pitää voida myös tulevaisuudessa päättää lastensa hoidosta itse. Siitä päättäminen ei kuulu Petteri Orpolle (kok.), Antti Lindtmanille (sd.), ei EK:lle eikä SAK:lle.