Joose Keskitalon ja Arwi Lindin duo-keikka Provinssin White Stagella vei Keskitalon akustiset kappaleet uudelle tasolle. Lindin hypnoottiset bassokompit toivat akustisiin kappaleisiin uutta ryhtiä ja energiaa, ja tekivät niistä uudenveroisia.
Heti toisena kuultu Kuljin minä maantietä ja loppupuolella esitetty Haudan lepoon ovat esimerkkejä kappaleista, jotka olivat duon esittäminä parempia kuin Keskitalon akustiset versiot. Ytimekkään bassokompin ansiosta niiden tahtiin olisi voinut jopa tanssia.
Keskitalo on artisti, jonka lähes tulkoon kaikki kappaleet voi laskea jonkin sortin klassikoiksi. Yleisön reaktioista pystyi kuitenkin päättelemään, mitkä kappaleet kuuntelijat nostivat muita korkeammalle.
Tunnelma nousi White Stagen kattoon, kun Keskitalo–Lind-duo lopetti Kärpäset-kappaleen. Yleisö hurrasi ja taputti kovempaa kuin aiempien kappaleiden jälkeen. Seuraavassa kappaleessa kaikki löivät jo tahtia. 45 minuutin keikkaan mahtui myös lähes jokaisella keikalla yleisön joukosta toivottu Viisi tyttöä ja setin päättänyt Saimaan rannalla.
Keskitalo ei kerro runsaasti välispiikkejä. Silloin, kun hän jotain puhuu, hän käyttää kirjakieltä ja kertoo haluavansa soittaa yleisölle juuri tämän kappaleen. Sen jälkeen hän saattaa sanoa, että kappale pohjautuu hänen lapsuuteensa tai uniinsa. Keskitalon vetovoima on siinä, että hän on täysin läsnä lavalla ja nyansoi kappaleet niin, että yleisö kuulee hänen olevan tosissaan.
Keskitalo ei ole tyypillinen festivaaliesiintyjä. White Stage on kuitenkin kuin tehty hänen kaltaisilleen artisteille, jotka hyötyvät siitä, että yleisö on lähellä.
OONA LOHILAHTI