Suomen poliittisen kentän keskustassa on yleisesti tunnustettu olevan ainakin Suomen keskusta ja RKP, ehkäpä laveasti ajatellen jopa Kristillinen liitto. Yhtenä tämän poliittisen asemoitumisen ansiona on pidetty yhteistyökykyä poliittisen kartan reunamilla, niin oikealla kuin vasemmalla, olevien puolueiden kanssa. Ja näinhän on menneinä vuosikymmeninä ollutkin erityisesti keskustan ja RKP:n osalta.
No, RKP on viimeisinä aikoina asemoitunut enemmän vasemmalle ja yhä tiiviimmin ruosin kielen aseman varjeluun.
Aiemmin tuota keskelle asemoitumista on pidetty suurena etuna, kun menneinä aikoina poliittiseen keskustaan on ollut tunkua. Jossain vaiheessa jopa kokoomus yritti tunkea olemustaan siihen suuntaan.
Viime vaalien jälkeen on poliittisen oikeiston, persujen ja kokoomuksen, taholta pidetty yllä aivan hurjaa propagandakampanjaa keskustan olemuksen väitetyn ”muuttumisen” perusteella. Nuo kaksi käyttäen hyväkseen lööppi-ip-lehtien ”tutkivia” ja ”kaikentietäviä” journalisteja ovat analysoineet keskustan hallitusratkaisua jotenkin perustavanlaatuisena poliittisen asemoitumisen kääntötemppuna.
Kun tutkii vähänkin analyyttisemmällä asenteella Suomen itsenäisyysajan hallitusten kokoonpanoja, niin erityisesti maalaisliitto/keskusta on ollut se puolue, jonka yhteistyö on suuntautunut laajimmalla spektrillä. En kuitenkaan muista noiden yhteistyöratkaisujen jälkeen ennen puoluetta syytetyn poliittisesta kääntötempusta jopa äänestäjien pettämisestä. Se on tietysti tuolla poliittisen oikeiston akselilla helppoheikkimäinen tulkinta kevään 2019 hallitusratkaisusta. Ja siellä suurimpana suuna näyttää olevan Timo Heinonen.
Ja eikös se kokoomus ollut ennen Sipilän hallitusta parissa sateenkaarihallituksessa vihervasemmiston mukana. Ne olivat tietenkin kokoomuslaisten mielestä tosi isänmaalliset teot, kun ”muuta ratkaisua” ei ollut saatavilla. No me kaikki tiedämme, mitä nuo kokoomuksen harharetket vihervasemmiston mukana merkitsivät suomalaisille. Taitaa tuo paljon esillä ollut Caruna-casekin olla perua noilta ajoilta. Toinen tunnettu tulos oli katastrofaalisen huono julkinen talous.
En muista tuolloin Kataisen muodostaessa hallitusta keskustan taholta väitetyn kertaakaan, että kokoomuksen osallistuminen olisi maata mullistava poliittisen agendan kääntö-temppu. Mutta tuonkaltainen retostelu toisten ratkaisusta ei ole koskaan kuulunut keskustalaisten toimintatapaan.
Liekö oikein vai väärin vai olisikos kuitenkin niin, että yhteistyö-kuviot ovat mahdollisuuksien taidetta.
Kokoomuksen arrokanttisen mielikuvapolitiikan mukaan keskustan olemus tahriintuu sen ollessa vihervasemmiston mukana hallitusvastuussa. Kokoomuksen oltua samassa asemassa Kataisen ja Stubbin hallituksissa heidän poliittinen olemuksensa ei suinkaan.
Kokoomuksessa varmaan kuvitellaan heillä olevan poliittinen takki kuin sorsan höyhenet, joihin ei edes vesi tartu. Kun nyt kokoomus vikittelee keskustaa takaisin ”harharetkeltä”, joutuisiko se ”puhdistamaan” keskustan takin tuon harharetken epäpuhtauksista ennen hyväksymistä poliittisen oikeiston ”älyllisesti ylivertaisen” politiikan tekoon.
Tuolla keskustan ratkaisun kärjekkäällä tuomitsemisella oikeistossa ollaan taas vaihteeksi aika selkeästi yrittämässä jakaa poliittista karttaa kaksinapaisuuden suuntaan. Eli olisi pelkästään poliittinen oikeisto ja vasemmisto, jotka sitten kumpikin vuorollaan hoitaisivat maamme hallintaa ja kehittämistä.
Olisiko tämä sitten asioiden hoitamisen kannalta hyväksi? Kaksinapaisista poliittisista järjestelmistä ”hyvinä” esimerkkeinä ovat USA ja UK, joissa vallan siirtyminen toiselle blokille tietää täysin eripohjaista politiikkaa. Siten yhteiskunnan kehittäminen on poukkoilevaa, jos sitä kehittämistä edes ilmenee.
Ruotsissakin viimeisin hallituksen muodostaminen venyi blokkipolitiikan takia tosi pitkälle, mikä oli varmaan omiaan siirtämään tarvittavia uudistuksia siellä.
Viime kevään hallitusratkaisusta vielä. Voiko kukaan tosissaan olla sitä mieltä, että valittavissa olisi ollut käyttökelpoinen porvarillinen hallitusvaihtoehto. Tätä realistista aatosta tukevat kevään 2019 jälkeiset tapahtumat erityisesti perussuomalaisten leirin tiimoilla. Olisi varmaan hallituksessa olo aika epämääräistä tämän nykyisen tosikarvojaan esittelevän porukan kanssa.
Tuohon keskustan ratkaisuun ovat ottaneet kantaa tosiaan viimeisen vuoden aikana moni ei-keskustalainen aktiivipoliitikko ja lukemattomat somemaailmassa mielipiteitään suoltavat kansalaiset.
Nuo arvostelijat pääsääntöisesti tuomitsevat keskustan kaikonneen Alkion linjalta.
On tosi ilahduttavaa kuulla, että noinkin monet puolueen ulkopuolelta ovat tutustuneet keskustan aatteellisen isän aatteelliseen perintöön. Ei huonosti, en olisi ikinä voinut ajatella Alkion aatosten kiinnostavan noinkin paljon ei-keskustalaisia. Olisikohan keskustalla heissä jopa aatepoliittisia mahdollisuuksia??
Näyttää kuitenkin siltä, että tulkinnat Alkion aatoksista ovat jääneet vain esiasteelle, mutta tsemppiä vaan kaikille tarkempaan perehtymiseen.
Lasse Kojonen
Ilmajoki