Suvi Peltola
Kuva: Tomi Kosonen
Kun lapsena tunsin itseni yksinäiseksi, kävelin joitain kymmeniä metrejä naapurin ovelle. Koputin, odotin, ja jos avaamaan saapui perheen aikuinen, esitin hänelle asiani:
– Pääseeks Elisa/Juuso/Henna/Hanna/Tiia/Tanja/Jonna/Jussi ulos?
Miten ihanan yksinkertaista. Me naapuruston lapset olimme kavereita, koska olimme naapureita. Muita yhdistäviä tekijöitä ei tarvittu.
Kouluiässä harrastin jotain lähes joka ilta.