Kesätyökausi on jo puolessa välissä meillä opiskelijoilla ja vähitellen haastavimmatkin työtehtävät alkavat sujua tai ainakin tiedämme, mistä kahvi ja työvälineet löytyvät.
Otin junan kohti tuntematonta ja löysin noin 200 kilometrin päästä Seinäjoelta etelään mukavan ja kesätyöntekijöitä arvostavan työyhteisön.
Me kesätyöntekijät olemme työyhteisöille tärkeitä, jotta vakituiset työtekijät pääsevät ansaitulle lomalle. Vaikka helteinen sää houkuttelisi rannalle, meidän kannattaa ottaa kaikki irti mahdollisuudesta oppia uutta, verkostoitua ja saada käsitystä siitä, mitä työtä haluamme tehdä ja mitä emme.
Myös työyhteisön kannattaa kuunnella uusia työntekijöitä, joilla on alojen tuorein tieto päässään. On myös tärkeää antaa meille mahdollisuuksia näyttää taitomme, jotta tietäisimme, mihin pystymme.
Kaksi viikkoa sitten peruutin junalla takaisin Seinäjoelle, jossa pidetty Provinssi toivotti minulle mahtavia viimeisiä työpäiviä opiskelijakuntamme lehden päätoimittajana. Päivät todellakin tarjosivat toimittaja urani mahtavimpia hetkiä, sillä pääsin haastattelemaan bändejä, valokuvaamaan heitä ja verkostoitumaan alan ihmisten kanssa. Vain kuukausi aiemmin lähetin haastattelupyyntöjä Suomen tunnetuimmille bändeille puolitosissaan. Myöhemmin kuitenkin istuin vastapäätä bändin jäseniä, joita kymmenen vuotta sitten fanitin ja kuuntelin, kun purin teiniangstiani.
Myös Provinssi on riippuvainen meistä opiskelijoista, sillä tarjoamme heille työvoimaa talkoolaisina, harjoittelijoina tai työntekijöinä uutta kokemusta vastaan. Puhun kaikkien haastattelemieni opiskelijoiden puolesta, kun sanon, että mahdollisuus nähdä Provinssi työntekijän silmin oli hieno ja menisin uudestaankin.
Provinssissa kokemamme hetket ovat osoituksena siitä, että jokainen työkokemus on tärkeää ja ne opettavat meitä tuntemaan itsemme aina vähän paremmin. Erityisesti itse opin sen, että kannattaa vaan röyhkeämmin tavoitella korkeampiakin haaveita, eikä vain tyytyä siihen, minkä itse uskoo mahdolliseksi.
Katri Snellman