Stundarsin museokylä on tuttuun tapaansa ollut auki juhannukselta alkaen. Alueella voi vaeltaa omatoimisesti tai osallistua erillisiin, opastettuihin kierroksiin.
Kausi jatkuu virallisesti 15.8. saakka, ja aukioloajat ovat päivittäin kello 11–16. Kesäohjelmasta on vielä jäljellä käsityöläispäivä 2.8. sekä syysmarkkinat 7.9.
Tämän kesän taidenäyttelyissä Hemmerin talossa esittäytyvät Mustasaaren valokuvakerho Knäppisarna ja vaasalaisgraafikko Sara Koskinen. Navetasta löytyy vaasalaisen Jennifer Lipkinin sekä Kivenhakkaajan tuvasta isokyröläisen Maja Jantarin teoksia.
Muutoksia edellisistä kesistä
Museonjohtaja Gunilla Sand, eroaako tämä kesä jotenkin edellisistä?
– Perusasiat ovat ennallaan. Säät vaikuttavat aina kävijämääriin. Kesäkuu oli viileähkö, heinäkuu heitteli viileästä hirmuhelteisiin. Taisimme kuumina päivinä saada kilpailijan uimarannoista.
Sand mainitsee muutaman konkreettisen muutoksen.
– Kirjapainomuseo oli aikaisemmin avoinna vain satunnaisesti talkoovoimin. Nyt se on auki säännöllisesti muiden rakennustemme tyyliin. Lisäksi meillä on kaksi käsityöläispäivää yhden sijasta.
Sandin mukaan tänä vuonna on ollut poikkeuksellisen aikaisin liikkeellä ulkomaalaisia matkailijoita, muun muassa Ranskasta, Hollannista ja Saksasta.
– Aivan uutta tänä kesänä on yhteistyö yhdeksän, eri puolilla Pohjanmaata sijaitsevan museon kesken.
Idea syntyi spontaanista keskustelusta museoiden edustajien yhteisessä, epävirallisessa kahvitilaisuudessa.
– Jokaisella museolla on omat vahvuudet ja esineistönsä. Kokosimme yhteisen esitteen, jossa vinkkaamme, mitä missäkin kannattaisi käydä katsomassa.
Yhteistyöstä saavat hyötyä erityisesti pienemmät, ja ehkä suurelle yleisölle hieman vähemmän tunnetut paikallismuseot, esimerkiksi Petolahdessa tai Pirttikylässä.
– Projekti on polkaistu käyntiin vain täksi kesäksi, mutta yhteistoimintaa saattaa jatkua tulevinakin vuosina jossakin muodossa.
Museonjohtajan oma työ ei ole kokenut merkittäviä muutoksia.
– Olen ollut täällä jo niin kauan, etten jaksa enää edes laskea vuosia. Se kai kertoo siitä, että viihdyn työssäni.
Museokylää huolletaan kesäkuukausina
Äärimmäisen siistien pihojen taustalla ovat säännölliset huoltotoimenpiteet. Susanna Tahko ja Saana Lind ovat siirtämässä aitan ovea.
– Yleinen työnimikkeemme on byggnadsvårdare, mutta se saattaa olla sanana hieman harhaanjohtava. Erikoisalaamme on perinnerakentaminen, Lind taustoittaa.
Tahko on koulutukseltaan rakennusinsinööri ja restautoija, Lind puolestaan konservaattori.
Muita vakinaisia työntekijöitä on yksi vahtimestari. Kesäisin Stundars työllistää myös yhden nuoren yleisiin avustaviin töihin.
Ostopalveluita käytetään jonkin verran. Pienehkö talkoolaisryhmä osallistuu myös ympäri vuoden toimintaan.
Kesän opastukset
Yksi Stundarsin kesäoppaista Ellen Norrback tuntuu kävelevän vastaan joka käänteessä maalaistalon päärakennuksen ja leivintuvan tienoilla.
– Silloin teen työni hyvin, Norrback nauraa.
Päivän seuraava opastus ei ole vielä alkamassa, nyt voi hetken levähtää. Perinneasu on onneksi tehty luonnonmateriaaleista.
– Tekokuiduissa tulisi tukalaa kesähelteillä.
Norrback on ensimmäistä kesäänsä Stundarsissa, päätalon portailla istuva Viljami Levlin jo toista kertaa museoisäntänä.
– Kylmä kesän alku näkyi. Esimerkiksi viime vuonna lasten leikkipäivässä oli noin 400 osallistujaa, tänä vuonna 60, Levlin kertoo.
Stundars palkkaa kesäisin kaikkiaan neljä kesäopasta sekä neljä museoisäntää tai -emäntää, kaikki nuoria opiskelijoita.
Opastukset alkavat kello 12 ja 14, kotieläinkierrokset 11.30 ja 13.30.