Kun ammattiteatterit sulkevat keväällä ovensa, löytyy teatterin ystäville onneksi muita vaihtoehtoja, nimittäin kesäteatterit. Yleensä Suomesta puhutaan tuhansien järvien maana, mielestäni maastamme voisi puhua myös tuhansien kesäteattereiden maana.
Kesäteatteritoiminta suomessa on vireää ja monipuolista. Löytyy suuria ammattimaisia kesäteattereita, sekä pienen pieniä kyläteattereita, joissa ammattilaisuus loistaa poissaolollaan sekä kaikkea näiden kahden väliltä. Jokaisella teatterityypillä on kuitenkin oma tärkeä funktionsa kesäisen Suomen kulttuuritarjonnassa.
Sekä ammatti- että harrastajateattereiden kesätoiminnassa vallitsee rentous. Ammattilaiset ovat ikään kuin ”lomalla”, vaikka työtä tehdään kunnianhimoisesti ja tosissaan. Harrastajat puolestaan ”uhraavat” ison osan, jopa koko lomansa, teatterin tekemiseen.
Olen usein ihmetellyt sitä, miten harrastajateatterit kykenevät nivomaan ja sitomaan erilaiset ihmiset yhteen. Mikä rikkaus onkaan se, kun ihmiset eri aloilta löytävät yhteisen sävelen teatteria tehdessään. Kaikki eivät välttämättä halua loistaa näyttämöllä, joillekin riittää hyvin pienempikin rooli ja jotkut eivät kaipaa näyttämölle laisinkaan. He voivat toimia hyvin esim. lavasterakentajina, niin kuin eräs tässä tehtävässä toiminut henkilö minulle kerran totesi;” ei tuosta kohtauksesta olisi mitään tullut, jos raput olisi mustaksi maalattu, ruskea niitten olla piti”.
Ehkä mukanaolijat kokevat, että heidän tekemisillään on konkreettinen tarkoitus ja että heidän henkilökohtainen panoksensa on tärkeä, jotta päästäisiin yhteiseen tavoitteeseen, ensi-iltaan. Ja kauan odotettuun juhlaan, missä sitten istutaan yömyöhään ja käydään taiteellista prosessia läpi. Mutta ei urakka suinkaan siihen lopu. Esityksien pyörittämiseen tarvitaan vielä iso määrä vapaaehtoisia; parkkivahdit, kahvilatyöntekijät… ym.
Kesäteattereiden esitysmäärissä saattaa olla isoja eroja mutta siitä huolimatta mukanaolijoiden panostus on yhtä vahvaa.
Kesäteattereista liikkuu monia legendoja. Pienessä kylässä pankinjohtaja juoksi alastomana näyttämöllä. Häntä ylistettiin jälkeenpäin rohkeasta tulkinnasta. Mitenköhän häntä olisi ”ylistetty” jos hän olisi päättänyt tehdä saman kylän torilla… Tai tarina henkilöstä joka ohjasi, lavasti ja näytteli pääosan kirjoittamassaan näytelmässä. Eikä siinä vielä kaikki. Hän myös kirjoitti arvostelun paikallislehteen, näytelmä sai kuulemma hyvät arvostelut…
Oli niin tai näin, kesäteatterit, olivatpa kyseessä sitten ammatti- tai harrastajateatterit, tarjoavat varmasti monia unohtumattomia hetkiä niin katsojille kuin tekijöillekin.
Hyvää kesäteatterikautta!
CHRISTIAN LINDROOS