Kerttu Niskanen tutustui maanantaina Toblachissa Tour de Ski -kilpailusarjan ja maastohiihdon maailmancupin erikoisimpaan kilpailureittiin. Tiistain kilpailun ensimmäinen puolikas on lähes yhtämittaista punnerrusta ylämäkeen ja jälkiosa loivaa laskua. Vapaan hiihtotavan väliaikalähtö on rankka ja oletettavasti myös välineiden kannalta yllätyksellinen, kun matkalla on kolmenlaista lunta.
Reitille löytyy vertailukohta lähinnä Tour de Skin alkuvuosilta, kun etappina oli väli Cortinasta Toblachiin. Nykyhiihtäjille kokemus on uusi, joten jokainen joutuu miettimään, millaisella vauhdinjaolla 20 kilometrin kilpailuun kannattaa sännätä.
– Erikoinen ja mielenkiintoinen kilpailu. En ole tuollaista päässyt Tourilla hiihtämään, Niskanen ennakoi kiertueen kolmatta starttia.
Profiililtaan ainutlaatuinen reitti sopii hiihtäjien mielestä juuri Tour de Skin ohjelmaan. Kokonaiskilpailua johtavan Jessie Digginsin pitäisi olla vahvoilla kilpailun laskuosuudella. Toisena oleva Niskanen on vahva ylämäkeen. Kolmannelta sijalta Touria jatkava Astrid Öyre Slind tykkää kärkikaksikon tapaan kokeilusta.
– Slindin kanssa totesimme, että on mukavaa, kun väliin tulee erilainen kisa. Tuntuu, että kaikkien mielestä on mukava kokeilla uutta, Niskanen jatkoi.
Vauhdinjako korostuu
Myös päävalmentaja Teemu Pasanen suhtautui kilpailuun niin vakavasti, että heittäytyi kilpasarjan välipäivänä suksille ja luisteli reitin ympäri.
– Ensin hiihdetään 10,7 kilometriin loivaa nousua. Siinä mennään wassua (tasatyöntö jokaiselle potkulle), ja välissä on muutama vähän jyrkempi tönkyri, joissa pitää hiihtää kuokalla (tasatyöntö joka toiselle potkulle), Pasanen kertoi hiihtotekniikoista.
Laskuosuus on jokseenkin 10 ja kokonaisuus hieman yli 20 kilometriä.
– Alastulo on vauhdikas, mutta siinä pääsee vain muutamassa kohdassa laskuasentoon. Muu laskuosuus on sauvoitta luistelua tai mogrenia (symmetrinen tasatyöntö joka toisen potkun pitkään liukuun). Myös laskuosuus on rankka, kun siinä pitää tehdä koko ajan töitä, Pasanen todisti.
– Jokainen joutuu miettimään, miten kilpailu pitää hiihtää, kun sitä ei ole kokeillut kukaan.
Tarvitaan kompromissi
Pasanen veikkasi, että naisten kilpailussa voi tulla isoja eroja juuri laskuosuudella. Liian tuhlaileva nousu ylös kostautuu jälkipuoliskolla, ja alle pitää löytää juuri oikeanlainen väline. Reitillä korostuvat suksivalinta ja pohjan kuviointi.
Reitin alaosa on paikoitellen tykkilunta. Välissä on sekaisin luonnon- ja tykkilunta. Ylhäällä edetään puhtaassa luonnonlumessa, joka poikkeaa rajusti alaosan tykkilumesta. Joihinkin osuuksiin paistaa aurinko, välillä edetään varjossa.
– Suksen valinta on tärkein asia. Se vaikuttaa todella paljon, samoin kuvio. Voiteella tehdään loppujen lopuksi todella pieniä eroja, Pasanen muistutti.
– Jos suksi kosahtaa tässä kilpailussa huonosti, siinä voi hävitä minuuttitolkulla.
Hyväkään väline ei toimi radan kaikissa kohdissa.
– Sama suksi toimii joissain kohdissa hirvittävän hyvin ja toisaalla todella huonosti. Pitää siis löytää kompromissi, joka toimisi suurin piirtein hyvin joka kohdassa, Pasanen tiivisti suksivalinnan ja huollon haasteet.