Iloiset haukahdukset, puheensorina, komennot ja hellittelyt kuuluvat jo kaukaa Gerbyn koirapuistoa lähestyessä.
Kultaisten kerhoon on kokoontunut sunnuntai-iltapäivällä 17 kultaistanoutajaa omistajineen.
Joukko hännänheiluttajia ottaa sisääntulijat vastaan innoissaan, mutta hienosti käyttäytyen.
Muutama jää jalkojen juureen rapsutettavaksi, ja vilkkain sakki kirmaa pitkin puistoa. Yksi löytää täydellisen kepin, ja pari koiraa saa päähänsä, että mutalammikossa on ihanaa maata. – Ei kai se ole meidän? joku omistajista kysyy mudalla kuorrutetusta koirasta.
43 koiran kerho
Kultaisten kerho muodostui vaasalaisten Katriina Koskiniemi-Väisäsen ja Mika Väisäsen Aarre-koiran ansiosta muutama vuosi sitten. Koiran veli asuu Vaasassa, ja Väisäset tunsivat ennestään muitakin kultaistennoutajien omistajia.
Pikkuhiljaa tapaamisiin tuli mukaan uusia kultaisianoutajia, ja nyt ryhmässä on yhteensä jopa 43 koirakkoa.
Moni koiraharrastus vaatii omistajalta sitoutumista ja pitkäjänteistä työtä. Kultaisten kerhossa keskiössä ovat koirat.
– Annamme koirien olla koiria, eikä tämä vaadi meiltä omistajilta mitään, Koskiniemi-Väisänen sanoo.
Tapaamisissa on enimmillään ollut 19 koiraa. Meno on pienemmälläkin porukalla varsin vilkasta.
– Jos joku rupeaa ärhentelemään, se viedään ulkopuolelle. Ikinä ei ole ollut kuitenkaan mitään tappeluita. Kaikkia rotuja ei varmasti voisi päästää näin vapaasti keskenään, mutta kultaisetnoutajat eivät oikein tappele.
Leikkiseuraa ja rapsutuksia
Vaaleiden kultaistennoutajien seasta erottuu yksi tummankultaisen värinen koira, joka on Sepäkylässä asuvien Hanna-Maria Karhun ja Riku Rautavirran Kubbe. Tumma turkki kertoo, että Kubbe on Suomessa harvinainen, käyttölinjainen kultainennoutaja. Näyttelylinjaiset ovat vaaleaturkkisia, kullan- tai kermanvärisiä.
– Nämä treffit ovat mukavia ja tekevät koiralle hyvää, kun pääsee näkemään kavereita ja peuhaamaan, Karhu sanoo.
Joskus treffeillä on mukana myös heidän 8 kuukauden ikäinen landseer-pentunsa Pablo. Karhun mukaan samanrotuiset koirat reagoivat samalla tavalla, joten ne ymmärtävät toisiaan, vaikka mukana on eri-ikäisiä koiria.
– Huomaan esimerkiksi, että Pablolla leikkimistyyli on hyvin erilainen kuin kultaisilla. Lisäksi kultaiset eivät arista vieraitakaan ihmisiä yhtään. Ne hakeutuvat helposti rapsutettavaksi.
Vaasalaiset Emilia Tekoniemi ja Antti Peltokoski käyvät Hemi-koiransa kanssa koiratreffeillä aina, kun mahdollista. Kokoontumisia järjestetään silloin, kun joku ryhmässä ehdottaa tapaamista, ja mukaan saavat tulla kaikki halukkaat.
Tekoniemen mukaan koiratreffeillä on hyvä mahdollisuus sosiaalistaa koiraa, jolloin koira oppii toimimaan erilaisissa ympäristöissä muiden koirien ja ihmisten kanssa. Hemille muiden koirien kanssa leikkiminen on tehnyt hyvää.
– Hemi oli aluksi vähän arka, mutta täällä se on rohkaistunut kovasti, Tekoniemi kertoo.
Kolmen vartin jälkeen leikkirupeama on ohi, ja viimeisetkin koirat omistajineen tekevät lähtöään. Moni aavistelee, että tänä iltana koirille maistuu uni.
– Usein koiratreffien jälkeen koirat ovat aika puhki, Karhu hymyilee.
