Vaasan Levymessut järjestetään tulevana lauantaina Palosaaren kampuksella Aleressa. Tapahtuman järjestäjä Kimmo Köykkä on saanut jälleen tuvan täyteen myyjiä Suomesta ja Ruotsista.
Myynnissä on perinteiseen tapaan käytettyjä LP-, single- ja cd-levyjä sekä keikka- ja bändijulisteita.
– Levymessut järjestetään nyt 17. kertaa, mikä on myös viimeinen kerta. On haikea lopettaa, sillä olen järjestänyt messuja jo vuodesta 2003 lähtien. Nyt on kuitenkin hyvä aika tehdä, kuten isommatkin bändit ja lopettaa suosion huipulla, Köykkä hymyilee.
Hurja ruuhka
Kun Köykkä ensimmäistä kertaa järjesti levymessut, hän ei ymmärtänyt, miten paljon mielenkiintoa ne herättävät ja millaisen suosion messut saavat vuosien aikana.
Jo ensimmäisistä messuista ravintola Olympicissa on jäänyt mieleenpainuvia muistoja.
– Heti ensimmäisellä kerralla paikalle tuli paljon asiakkaita. Ruuhka oli hurjaa, ja muutamassa tunnissa tapahtumassa kävi yli viisisataa kävijää, hän muistelee.
Myyjien toiveesta Köykkä otti jatkossa käyttöön muutaman euron sisäänpääsymaksun. Lippujen tuotot hän on alusta lähtien antanut nuorten liikunnan hyväksi.
– Se on tuntunut hyvältä, että on voinut samalla tukea nuorten toimintaa. Nuoret hoitavat itse lipunmyynnin, ja saavat näin samalla myös hyvää työkokemusta, Köykkä kertoo.
– Tärkeänä apuna ja tukena ovat vuosien aikana olleet myös oma perheeni sekä Radio Vaasan Anssi Marttinen, Tapio Parkkari, Hasse Dahlström, ravintola Olympic ja VAMK, hän kiittelee.
Hyvää paluuta
Köykkä on keräillyt levyjä kolmisenkymmentä vuotta. Hän aloitti levyjen etsimisen 80-luvun loppupuolella muun muassa Pelastusarmeijan kirpputoreilla.
– 90-luvulla levyjä jo löytyi hyvin, kun moni luopui vinyyleistään cd-levyjen vallattua kotien hyllyt. Kassiini livahtivat silloin Suomi-punkkilevyt, koska olin ollut punkkari ja nuorempana ei ollut varaa kuin nauhoitella kassulle, Köykkä muistelee.
Messujen tapaan myös levyihin liittyy paljon muistoja ja tarinoita. Köykälle merkittävin levy vuosien varrelta on Eppu Normaalin Maximum Jee & Jee.
– Joku oli saanut äänitettyä levyn kasetille, jonka sain lainalle. Laitoimme vastakkain kaksi mankkaa ja toiseen mikin päälle nauhoittamaan toisessa soivaa kasettia. Siinä piti yrittää olla hiljaa koko levyn ajan, mutta eihän se onnistunut, Köykkä nauraa.
Köykän mukaan LP-levyt tekevät nyt hyvää paluuta. Tämä on näkynyt myös messujen nuoressa kävijäkunnassa, jotka ovat tutustuneet levyihin vanhempiensa kautta.
– 90-luvun alussa LP-levyjä sai muutamalla markalla, koska joka paikka oli niitä täynnä. Moni ei olisi uskonut vielä kymmenen vuottakaan sitten, että levyjen suosio kasvaa näin suureksi. Olen miettinyt, tuleeko sama käymään myös cd-levyille, hän pohtii.
Laaja musiikkimaku
Levyjen kerääminen lähtee Köykällä ennen kaikkea musiikista ja siitä tunnelmasta, mitä vinyylit tuovat. Musiikki tuo hyvää vastapainoa ravintolapäällikön vaativalle työlle, ja levyt ovat jokapäiväisessä kuuntelussa.
– Musiikkimakuni on todella laaja. Suomi-punkkirokin lisäksi kuuntelen paljon etenkin progea ja kevyttä heavyrockia. Lapseltani sain hiljattain lahjaksi Pikku-G:n vinyylin, joka sekin jäi kuunteluun eikä mennyt kellarilaariin.
Köykkä ei halua tilata levyjä verkkokaupoista, eikä kuunnella niitä etukäteen netistä.
– Jos levyjä selaa netistä, siitä jää pois löytämisen riemu. Levyjen ostamiseen liittyy usein myös hienoja tarinoita, joita muistan jopa kahdenkymmenen vuoden takaa, hän kertoo.
Raija Koivisto