Iltapäivä kello 17.30 ei ole millekään yhtyeelle otollinen hetki soittaa festivaalin päälavalla. Eikä varsinkaan sellaiselle bändille, jonka meriitit riittävät varsin hyvin illan pääesiintyjän rooliin Ruotsissa.
Mutta torstaina oltiin Suomessa ja Seinäjoella, ja Kentin oli tyytyminen tuntiin Kaija Koon jälkeen. Millaiselle tielle kokenut yhtye lähtisi tilanteessa, jossa on miltei mahdotonta saada hurmosta aikaan yleisössä? Soitetaanko hittikimara vai jotain aivan muuta?
Tuli jälkimmäinen. Kahdentoista kappaleen setissä kuultiin muutama iso hitti. Loput olivat kappaleita eri albumeilta, jotka oli valittu kolmen naistaustalaulajan avuja silmällä pitäen. Taustatrio oli suuressa osassa Kentin Provinssi-keikkaa, ja laulaja Jocke Berg kiittelikin näiden tehneen yhtyeen entistä paremmaksi.
Yli puolet konsertin kappaleista oli varsin seesteisiä. Alkupuolella yleisöä herätteli Vapen & Ammunition (2002) -albumin jättihitti Dom Andra nopeutettuna versiona. Hypnoottisen monotoninen La Belle Epoque ei oikein lähtenyt livenä lentoon, mutta sitä seurannut Ingenting toimi paremmin kuin äänitteenä.
Kentin lavailme oli pelkistetty ja vaatteet mustia. Jocke Berg oli kuin kesälomalla oleva kaupunginjohtaja, hän oli sallinut itselleen kasvattaa charmikkaan kesäparran. Berg jopa hymyili pari kertaa.
Berg tarttui kitaraan vasta konsertin loppupuolella, jolloin koko keikan kantava ajatus alkoi valjeta. Tänään tunnelmoidaan.
Vuorossa oli herkkä Utan dina andentag. Sitä seurasi uusimman Tigerdrottningen-levyn upea päätöskappale Den andra sidan, jossa Sami Sirviön kitarasoolo on yksi Kentin kaikkien aikojen parhaista. Keikka päättyi Kentin eniten livenä soittamaan 747-klassikkoon, ja aurinko alkoi paistaa.
MIKKO KALLIONPÄÄ