Kyyhkynen lentää pöllähtää kotipihan kuuseen. Rauhan kyyhkysestäkin moni haaveilee. Rauha on niin kaukana, ettei kannata edes lähteä mukaan siihen luuloon. Edessä on tuskien taival.
Hallitusneuvottelut etenevät tasaiseen tahtiin. Suomi isännöi Nato-jäsenenä ensimmäistä kertaa Nato-kokousta. Itämeri on täynnä aluksia suurista laivoista pienempiin sukellusveneisiin. Natolla on suuret Aurora-sotaharjoitukset Ruotsissa. Revitään tästä. Monenlaista kaapeli-tuulimyllyuhkaa kuuluu olevan läheisillä suurilla merialueilla.
Moni murehtii seuraavan ulkoministerin nimeä. Vihreiden pitäisi tehdä isänmaalle palvelus ja mennä hallitukseen, että Haavisto saisi jatkaa ulkoministerinä.
Presidentinvaalit ovat vajaan vuoden päästä, mutta vallasta monikaan ei myönnä olevansa kiinnostunut. Tilanne näyttää hidastetulta filmiltä. Kolme nimeä on listoilla ja kirjan kannet pysyvät kiinni.
Puskista kuuluu omituisia, koviakin ääniä. Tilanne on kuin suoraan lapsuudesta, kun leikittiin kymmentä tikkua laudalla. Nimiä ei vain meinaa puolueiden kandidaateille löytyä ja aikaa kuluu.
Kyllä valta kiinnostaa ja vallanhimoakin esiintyy. Kaikki on kumminkin nyt umpijäässä. Mutta vallan kätköistä on löytynyt melkoinen joukko Sanna Marinin nimeen vannovia. He pitävät Marinia lähes ainoana, joka onnistui koronan hoidossa ja Natoon menossa.
Korona tuli kieltämättä hoidetuksi hyvin. Siitä vastasivat pontevasti myös Krista Kiuru ja koronan viralliset vastuuhenkilöt voimiaan säästämättä.
Kiitostakin Marinin hallitus ansaitsee.
Punamultahallituskaan ei olisi huono vaihtoehto. Vanhat ja nuoret kunnon ”demarijäärät” olisivat myös hyviä isänmaan asioista päättämään.
Hallituksesta taitaa tulla oikeistopainotteinen. Saas sitten nähdä, kenelle valta kuuluu tulevassa hallituksessa ja kuka valikoituu tulevaksi presidentiksi?
Valta kuulemma voi nousta päähän ja joskus valta juovuttaakin.
Katriina Risku-Vartiainen
Vantaa