Seurakunnalla on paljon rakennuksia. Sisätilaa löytyy yli kolme hehtaaria, saman verran kuin Atrian uudessa siipikarjatehtaassa.
Tämän ymmärtää, koska seurakuntamme alue on laaja ja toiminta paikkasidonnaista, eikä päiväkerhoja vesisateessa pidetä, mutta seurakunnan taloudelle rakennusten suuri määrä aiheuttaa päänvaivaa.
Osa rakennuksista, kuten kirkot ovat vanhoja ja suojeltuja. Tällaisten rakennusten kunnossapito on vaikeaa, koska iso osa päätöksenteosta on luovutettu Museovirastolle.
Esimerkiksi kantakaupungin seurakuntakeskuksen remontin yhteydessä korjaustapa ja materiaalit on pitänyt hyväksyttää Museovirastolla ja Alvar Aalto- säätiöllä, eikä näiden lausuntoihin oikein ole nokan koputtamista.
Mutta ehkä sen pitää olla niin. Kristillinen kirkko on 2000 vuotta vanha instituutio, jonka juttu on ikuisuus. Perinteestä huolehtiminen sopii tähän luonnollisesti.
Suuri osa seurakuntalaisista ei osallistu toimintaan tai palveluihin juuri koskaan, mutta ovat silti jäseniä. Miksi he siis kiinnittyvät seurakuntaan.
Ajattelen niin, että tavan seurakuntalainen ajattelee, että seurakunta on hyvä juttu ja sen jäsenenä kannattaa olla. Diakonian, lapsi- ja nuorisotyön, muun hyvän tekemisen takia.
Ei siksi, mitä itse sieltä saa, vaan siksi mitä muut saavat. Perin kristillinen näkemys siis. Juusola-Vänskän Miian, Nurmon johtavan kappalaisen sanoin: Arjessa riittää se, että kotikirkon torni näkyy. Silloin tietää, että seurakunta on olemassa.
Valitettavasti kantakaupunkilaiset ovat huomanneet, että Lakeuden ristin kellotorni on melko karussa kunnossa. Asia ei sinänsä ole uusi. Ensimmäisen kerran tiilikuoren huono kunto havaittiin vuonna -65.
Tornia on vuosien varrella paikkakorjailtu kuin Iisakin kirkkoa, jota muuten rakennettiin vain 40 vuotta, mutta ehkä nyt on saavutettu se hetki, että kellotorni pitää korjata kunnolla.
Saneeraus on seurakunnan kiinteistötyöryhmän käsittelyssä ja kuntotarkastuksen tuloksista selviää kustannusarvio, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että kaksi miljoonaa ei piisaa.
Aina sopii epäillä, onko kirkollisveroja järkevää käyttää kohteeseen, joka ei ole varsinainen kokoontumistila. Torni on kuitenkin vielä paljon enemmän kuin kellotapuli, se on Seinäjoen symboli.
Se on ensimmäinen asia, joka Seinäjoesta tiedetään. Tämän takia pitää luottaa siihen, että meille on annettu vain niin raskas (Lakeuden) risti, kuin jaksamme kantaa.