Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tiheämmältä pimeys tuntuu. Ei se aivan läpipääsemätöntä ole, mutta puskeminen sitä vastaan on työlästä.
Uni vetää puoleensa, vaikka herätyskello piipittää. Liikenteessä valot häikäisevät silmiä, mutta on oltava valppaana, sillä penkereeltä saattaa singahtaa pimeä pyöräilijä tai hirvi.
Töiden jälkeen on helpotus päästä kotiin – ehkä on jo nukkumaanmenoaika? Ei, kello on viisi. Keitänpä kahvit.
Kaamosaika on luonnolle lepoon vetäytymisen aikaa, joten ei ihme, että ihmisille tahtoo käydä samoin. Hämärä vuodenaika kutsuu karsimaan ärsykkeitä.
Entä, kun ei ehdi? Kun on pakko painaa pitkää päivää! Deadlinet nakuttavat, ja työelämän rattaiden kiertovauhti vain kiihtyy loppuvuotta kohti. Joulukin tulla jollottaa.
Tasapainoisen mielen ylläpitämiseen ihminen yksinkertaisesti tarvitsee valoa. Luojan lykky, että jouluvaloja saa nykyään kutsua kaamosvaloiksi ja niitä on voinut tuikuttaa lokakuusta lähtien. Silti noin joka kolmas suomalainen kärsii kaamosoireilusta. Tutuimmat oireet ovat väsymys ja houkutus tuhtiin syötävään.
Josko kaamosta ei tyystin pystykään kampittamaan, sen kesyttämistä voi kokeilla.
Tutkimusten mukaan tehokkainta on kirkasvalohoito. Pitää vain tällätä itsensä valon ääreen ennen aamuyhdeksää.
Kirkasvalolampun ääressä olisi hyvä oleilla viitenä aamuna viikosta ainakin puoli tuntia avoimin silmin – ei siis peiton alla torkkuen. Valon vaikutuspiirissä voi syödä aamupalan ja lukea uutiset. Vaikutuksen pitäisi tuntua parissa viikossa.
Säännöllisen liikunnan on todettu lisäävän valohoidon tehoa. Myös ulkoilu auringonvalossa helpottaa. Koska kirkasta aurinkoa on näinä viikkona tarjolla varsin rajoitetusti, on syytä olla kärppänä ulkona, kun aurinko armollisesti suostuu näyttäytymään.
Myös ravintoa ja vitamiineja on kaamosoireilun hoidossa tutkittu, mutta niiden tehosta ei ole varsinaista näyttöä. Kasvisvoittoisen ruokavalion on kuitenkin todettu yleisesti tukevan masennuksen hoitoa ja ennaltaehkäisyä.
Mitkä asiat ylipäätään tukevat hyvinvointiasi? Nyt voi olla erinomainen hetki lisätä niitä.
Jos kaipaat lepoa, suo itsellesi lempeät löylyt, hyvä kirja, käsitöitä tai sohvalla pötköttelyä. Jos vahvistut seurassa, kilauta kaverille. Kun pimeä vetää verhot ikkunoiden eteen, jää aikaa hyville kohtaamisille.
Jonkun mieli ikävöi luontoon. Lyhytkin oleilu luonnossa alentaa stressiä: syke laskee, mieli rauhoittuu ja ajatukset jäsentyvät.
Ja voisi kai sitä antaa itse hämärälle hiljaisuudelle mahdollisuuden – hengähtää, pehmentyä ja olla taas oma itsensä? Olisipa sitten parempi ihminen joulunakin. Mukavampi ainakin.
Elina Pajunen
Kirjoittaja on traumaterapeutti ja työnohjaaja.