Olen joutunut keskelle painajaista, kun yritin hakea taloudellista apua valtiolta. Olen ollut yhdeksän vuotta varaton, pienituloinen yksinhuoltaja. Olen kaksi kertaa aiemmin hakenut apua kaupungilta, eli nykyiseltä hyvinvointialueelta. Toisella kerralla sain apua ja toisella kerralla en. Mutta pääsin kuitenkin käymään sosiaalivirkailijan luona. Nyt en päässyt vaan postiluukusta tipahti kirje.
Päätin hakea kolmannen kerran yhteiskunnan apua, kun oikeusavustajan lasku ja silmälasien osto aiheuttivat taloudellisen ahdingon. Tein Kelan ohjeiden mukaan toimeentulotukihakemuksen ja Kela laittoi puolestani yhteydenottopyynnön hyvinvointialueelle.
Prosessi on nyt kestänyt 1,5 kuukautta enkä päässyt kertomaan hyvinvointialueelle tilannettani vaan sain kirjeen, jossa kerrotaan, että talouteni on ylijäämäinen 1 189 euroa. Soitin hyvinvointialueelle ja siellä oli tehty päätös Kelan toimeentulotukipäätöksen perusteella. Sen mukaan minulla on 1 189 euron talletus.
En tietenkään tekisi turhaa työtä monta päivää ja hakisi taloudellista apua, jos minulla olisi reilusti ylijäämäinen budjetti. Takuusäätiön laskelman mukaan ylijäämää on 330 euroa.
Kelalta kerrottiin, että hallitus on ohjeistanut keväällä, että tilillä olevat rahat ovat ylijäämää, varallisuutta.
Tämähän ei pidä paikkansa ja Kelakin sen myönsi. Eli sama asia kuin työssäkäyvä saisi viranomaiselta postia, jossa sanotaan, että palkkapäivän rahat ovat talletus, omaisuutta. Tämä on vahingollista politiikkaa.
Minä pärjään kyllä taloudellisesti niin kuin tähänkin asti. Lainaan vanhimmilta lapsiltani niin, että selviän pahimman yli. Mutta miten käy niille lapsiperheille, joilla ei ole ketään sukulaista, jolta lainata rahaa. Miten he selviävät tällaisesta hullunmyllystä, jossa Kelan etuudetkin katsotaan omaisuudeksi?
Opiskelija
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä