Kevät keikkuen tulevi, kuuluu vanha sanonta. Mitähän se tarkoittaa? Olisiko se sitä, kun säätilat vaihtelevat ja yhdessä hetkessä voi auringonpaiste muuttua vesisateeksi? Tarkoittaisiko se puiden keikuntaa tai tulvien läiskyntää? Vai olisiko kyse keväällä keikkuvista hameenhelmoista? Kertokoon ken tietää.
Minulle kevät tarkoittaa sitä, että katselen kaihoisasti ikkunasta kaunista luontoa ja lasten leikkejä. Allergisella kun on aina vähintään pari viikkoa kevätkarenssia sisätiloissa, jos aikoo jollaintapaa suoriutua töistä ja arjesta. Seison ikkunassa nenäliina toisessa kädessä ja silmätipat toisessa odottaen kesää.
Lapsiperheelle kevät tarkoittaa aamuisen eteisrumban, hanskojen ja pipojen etsimisen sekä kerrosten pukemisen taukoamista. Loppuahan sille ei näy, kun meillä kuitenkin on nämä kolme vuodenaikaa. Lapset iloitsevat kun saavat vetäistä kengät jalkaan ja lippalakin päähän ennen kuin kirmaavat pihalle ihmettelemään luonnon heräämistä.
Yksi taattu jokavuotinen kevään merkki on euroviisut. Tunnustan, olen fani. Olen lapsesta saakka seurannut kisoja antaumuksella. Pienenä ei aina saanut valvoa niin myöhään, että viisut olisi voinut katsoa kokonaan. Ohjelma nauhoitettiin VHS-kasetille, jota sitten katsottiin miltei puhki.
Mielen syövereihin ovat painuneet esimerkiksi suomalaiset edustukset Cat Cat duolta, Pave Maijaselta ja Jasminelta. Kaikki taisivat pitää perää tuloksissa. Tärkeintä ei kuitenkaan ollut viisumenestys (sellaisesta kun ei osannut edes unelmoida) vaan se, että näki kaikkien Euroopan maiden tulevaan yhteen juhlimaan ja iloitsemaan.
Sai nauraa hassuille lauluille ja yhdessä kavereiden kanssa pitää omaa viisuraatia. Näistä revittiin riemua pitkälle kevääseen. Kuuli uutta musiikkia ja uusia kappaleita sekä näki uusia artisteja. Tämä oli aikaa ennen spotifyta tai Youtubea, kun kaikki maailman musiikki ei ollut napinpainalluksen päässä.
Tänä vuonna Suomen menestys jäi haaveeksi, vaikka edustajamme esiintyikin hienosti. Valitettavasti sinänsä eksoottisella poronnahkaisella haalarilla on vaikea kilpailla toisten valoefektihurlumheihumpalle.
Eipä tule kevättä myöskään ilman lätkän MM-kisoja. Tänä vuonna on erityisesti ilahduttanut nuorten kiekkoilijoiden menestys. Laineessa on pelaamisen riemua ja menestyksen nälkää samassa tehokkaassa paketissa. Tekemistä on ilo katsella!
Kaupungilla ja maanteillä kevään tulon huomaa avautuvista jäätelökioskeista ja pehmiskärryistä, jotka asettuvat P-paikoille valtateiden varteen. Ravintolat ja kahvilat avaavat terassejaan ja iloinen keskieurooppalainen tunnelma laskeutuu kaduille.
Keväisin ihmiset alkavat myös hymyillä enemmän, mikä on oikein ihanaa. Pitkän pimeän kauden jälkeen ihmiset iloitsevat valosta. Oletko väläyttänyt hymyn tai jopa ääneen lausunut tervehdyksen vieraalle ihmiselle? Kannattaa kokeilla. Siitä tulee hyvä mieli niin itselle kuin toiselle. Keväällä tämmöinenkin käyttäytyminen tuntuu olevan sallittua myös meillä. Keikutaan hymyillen kohti kesää.
Anna Granlund
Kirjoittaja on Pohjanmaan leikkilähetti Koko Suomi leikkii -hankkeessa.