Kaskisten laiva ei vuoda, se on edelleen merikelpoinen.
Kaskinen ei ole vielä ”päässyt” kriisikunnaksi, koska edellisten tilikausien ylijäämää on riittänyt tähän asti.
Perverssi valtionosuusjärjestelmä on taannut Kaskisten kuppaamisen vuodesta toiseen. ”Köyhäksikin” on näemmä vaikea päästä. Vaikka köyhyys ei ole tavoiteltavaa, niin joskus sen saavuttaminen takaa ainakin köyhänapurahaa valtiolta, jota Kaskista ympäröivät kunnat ovat saaneet useinkin, Kaskisillekin lopulta sen kaltaista rahaa äskettäin myönnettiin.
Mitään syytä ei ole lähteä ”selvittelemään neuvottelukiinnostuksesta” mahdolliseen kuntaliitokseen minkään kunnan kanssa tällä hetkellä, sellaisesta asiasta nyt on tiettävästi Kaskisissa keskusteltu ja aloite- ehdotus on pian käsiteltävänä.
Mikäli joskus eteen tulisi kuntaliitosneuvottelut, niin lähtökohtaisesti Kaskisten asema kahden kunnan neuvotteluasemassa olisi huonoin mahdollinen, koska Kaskisten asukasmäärä Närpiöön nähden on huomattavan epäsuhtainen ja Kaskisten väestö pääosin kuitenkin suomenkielinen. Tällaisessa liitoksessa pääsisi yksi kaskislainen Närpiön valtuustoon. Käytännössä kilpailtaisiin siitä kuka RKP:n edustaja valittaisiin.
Kaskinen on kuntavaaleissa äänestysaktiivisuudessa valtakunnan kärjessä toistuvasti, liitoksen jälkeen ei olisi enää mieltä äänestää, muilla kuin em. puolueen kannattajilla. Tällainen kuntaliitos olisi omiaan heikentämään demokratiaa.
Mikäli joitakin ”hävettäisi” ajatus valtionhallinnon salkkumiesten ilmaantumisesta kaupungintalolle, niin heidän pitäisi ajatella, itsensä asemesta, kaupunkilaisia, joista enemmistö ei halua liittyä Närpiöön tai Kristiinaan.
Lisäksi on aivan selvää, että mikäli joskus tulevaisuudessa kuntaliitos olisi väistämätön ja se toteutettaisiin valtion hallinnon toimesta, niin se takaisi tasavertaiset asemat myös Kaskisille. Virkamiehet tuossa tilanteessa omaavat kokemuksesta tiedot ja taidot, jossa otettaisiin huomioon oikeudenmukaisuus, jossa palvelut turvattaisiin. Älkää nyt kuvitelkokaan, että se toteutuisi nykytilanteessa kahden kunnan välisissä ”neuvotteluissa”.
Periksi antaminen väärässä paikassa on itse paholaisesta. Voimme ottaa oppia sisukkuudesta valtamerisoutelija Jari Saariosta. Hän meinasi luovuttaa, mutta toivo pelastumisesta antoi voimia äyskäröidä venettä vedestä ja ihmeen kaupalla rahtilaiva onnistui hänet löytämään.
Aikanaan kunnossapito Botnian lopetetulla sellutehtaalla oltiin siirtämässä tytäryhtiön tehtäväksi. Noin 70 henkilöstä kaikki allekirjoittivat liittymissopimuksen, yksi ei. Henkilöstöjohtaja sanoi, ettei välttämättä ole työpaikkaa, jos ei allekirjoita. Kun tuo yksi ei allekirjoittanut, niin seurauksena kyseinen päällikkö vaati silloista tehtaanjohtajaa ilmeisesti irtisanomaan henkilön. Tehtaanjohtaja oli kuitenkin ymmärsi, että kyllä yksi pässi tarvitaan aina.
Elävät kalat kykenevät uimaan vastavirtaan ja jopa pääsemään läpi koskesta.
Itseä koskevaa teloitustuomiota ei kannata allekirjoittaa, ei silläkään uhalla, vaikka allekirjoittamatta jättämisestä seuraisi uhkaus kuolemantuomiosta.
Kyllä Kaskinen pärjää ja selviytyy, töitä, sisua ja uskoa se vaatii.