Ke­hi­tys­vam­mais­ten pak­ko­toi­met ylei­sim­piä jul­ki­sis­sa yk­si­köis­sä

Kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta rajoitetaan useammin julkisissa kuin yksityisissä asumis- ja laitospalveluiden yksiköissä. Todennäköisyys pakkotoimien käyttöön kasvaa yksikkökoon suurentuessa, etenkin julkisissa yksiköissä.

Sosiaalialan lupa- ja valvontaviraston Valvira ja aluehallintovirastot kartoittivat pakkotoimien käyttöä 466 asumis- ja laitospalveluiden yksikössä vuonna 2015. Selvityksen mukaan rajoitustoimia tehtiin yli 71 100 kertaa ja ne kohdistuivat noin tuhanteen ihmiseen.

Valviran ylitarkastaja Elina Uusitalon mukaan rajoituskertojen suuri määrä johtuu siitä, että joissakin erityishuollon yksiköissä on henkilöitä, joita heidän oman turvallisuutensa takia on rajoitettava vuoden jokaisena päivänä.

Julkisissa asumispalveluissa 64 prosentissa on käytetty rajoitustoimia, kun yksityisissä asumispalveluissa tapauksia on 36 prosentissa.

Vähiten pienissä yksiköissä

Vähiten pakkotoimia käytetään pienissä yksityisissä 1–7 henkilön asumisyksiköissä, joissa rajoitustoimia on käytetty 26 prosentissa. Vastaavan kokoisessa julkisen sektorin yksikössä lukema on 42 prosenttia.

Keskikokoisissa 8–15-paikkaisissa yksityisen puolen yksiköissä pakkotoimia on käytetty 36 prosentissa ja julkisella puolella 66 prosentissa.

Suurimmissa kokoonpanoissa, joissa on 16 tai sitä useampi asukas, on pakkotoimia yksityisellä puolella käytetty 40 prosentissa, mutta julkisen sektorin asumisyksiköissä jo 74 prosentissa.

Uusi laki vähentänee rajaustoimia

Erityishuollossa olevien kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden odotetaan vahvistuvan ja rajaustoimien vähentyvän, kun laitos- ja asumispalveluissa ryhdytään soveltamaan kesäkuussa vahvistettua kehitysvammaisten erityishuoltolain muutosta.

Uusitalon mukaan epätarkoituksenmukainen ja lainvastainen rajoittaminen vähenee.

Uudistetun lain mukaan rajoitustoimenpiteisiin ei saa ryhtyä, jos käytettävissä on lievempi keino. Pakkotoimi on myös lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätön.

Pakkotoimia voivat olla rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö, aineiden ja esineiden haltuunotto, hoidolliset ja lääketieteelliset toimenpiteet, eristäminen, kiinnipitäminen ja huone- tai henkilötarkistus.

MIRJA NIEMITALO / LÄNNEN MEDIA

Ilmoita asiavirheestä