Kävelykadun varressa olevalla penkillä istuu harmaahapsinen rouva.
Katse viipyy vanhuksessa pitkään, sillä hänellä on nenällään jättikokoiset, vapputorilta hankitun näköiset keltaiset silmälasit. Niiden takaa löytyvät ilkikurinen katse ja naurava suu.
Sosiaalisessa mediassa leviävä kuva kertoo naisesta, joka koki olonsa yksinäiseksi. Juttuseuraa saadakseen hän istahti penkille hassut silmälasit päässään. Ne saivat ohikulkijat hymyilemään ja heittämään muutaman kommentin. Silloin tällöin joku istui rouvan viereen juttelemaan. Lasit olivat tehneet tehtävänsä.
Sama voima on kaveripenkissä. Sen idea on yksinkertainen: penkille voi istahtaa, kun kaipaa juttukaveria. Ajatus on lähtenyt Kanadasta, jossa koulun pihalle tuunattiin kiusaamisen vastaisen kampanjan yhteydessä buddy bench eli kaveripenkki. Penkille voi mennä istumaan, jos haluaa mukaan leikkimään, mutta on liian ujo kysyäkseen, saako liittyä seuraan. Penkillä voi myös odottaa juttelukaveria ja uusia ystäviä.
Kokemukset ovat olleet loistavia. Opettajien mukaan penkki on karsinut kiusaamista ja auttanut löytämään rohkaisua kaipaavat lapset. Syrjään vetäytyvien oppilaiden itsetunto on parantunut, koska penkin ansiosta hekin ovat päässeet leikkeihin mukaan.
Suomessa olen nähnyt kaveripenkin vain Järvenpäässä. Penkki oli torilla. Sillä istuva antaa signaalin, että haluaa juttuseuraa. Rupattelijoita on kuulemma riittänyt.
Näin koulujen alkaessa tuli mieleen, että kaveripenkki pitäisi saada jokaiseen kouluun. Rahaa se ei vaadi. Vanhan penkin voi maalata iloisenkirjavaksi. Kaveripenkki-sanan voi kaivertaa puuhun tai vaikka kirjoittaa suoraan penkkiin. Luokan suosituimpia homma saattaa huvittaa, mutta kuka tahansa voi jäädä ilman seuraa, jos esimerkiksi paras kaveri on sairaana.
Yksin ei ole kiva olla. Yksinäiset joutuvat koulussa muita helpommin kiusaamisen kohteeksi. Yleispätevää syytä kiusaamiseen ei voida sanoa. Usein ne kuulostavat aikuisista ihan kummallisilta. Kiusaamisen saattaa laukaista väärän merkkinen pyörä, erilaiset vaatteet, vuoden vanha reppu tai lapsen paino ja pituus. Joka kymmenes koululainen joutuu kiusatuksi.
Seinäjoella on tehty hienoa työtä kiusaamisen estämiseksi. Duudsonien lisäksi asialla on ollut esimerkiksi Kukaan ei ole nolla -kampanja. Parin viikon päästä kiusaaminen on esillä Areenassa, missä julistetaan valtakunnallinen koulurauha. Vuoden teema muistuttaa, että jokainen on arvokas.
Nämä joka vuosi toistuvat muistutukset saattavat tuntua iänikuiselta sanahelinältä, mutta muuttuvat todeksi, kun asia liippaa likeltä. Silloin, kun kiusattavana on kummilapsi, työkaverin tyttö tai naapurin poika, joka nyyhkyttää koulusta kotiin kävellessään. Kiusattu voi olla minun tai sinun lapsesi. Kiusaamisen ehkäisemisestä tulee silloin maailman tärkein asia.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
toimittaja