Harjoitteluni Eparilla tulee päätökseen tällä viikolla. Viimeiset viisi kuukautta minulla on ollut ilo osallistua Seinäjoen alueen kaupunkilehden tekemiseen. Sen kunniaksi lienee sopivaa avata, miltä puolitoista vuotta seinäjokisena on maistunut.
Kuten monet luokkakaverini, Seinäjoelle en olisi päätynyt muuten kuin opintojen takia. Kaksi ensimmäistä lukuvuotta suoritin Vaasasta käsin, kiitos koronan. Tiesin kuitenkin muuton Seinäjoelle olevan edessä, kun koulussa palattaisiin lähiopetukseen.
Niinpä joulun 2021 alla pakkasin omaisuuteni hampaita kiristellen ja asetuin avaruuden pääkaupunkiin. Länsirannikon merivedessä marinoituna ajattelin, että pois Seinäjoelta on päästävä mahdollisimman pian.
Kuitenkin jo ensimmäisellä kauppareissulla pääni kääntyi. Terävän maistiaisen eteläpohjalaisesta kulttuurista sain jouluostoksilla. Päätin, että uuteen kotiin tarvitaan uudet jouluvalot. Valoja tutkaillessani viereeni pelmahti mies, selvästi etsien jotain. Hetken osastolla pyörittyään, hän – järkytyksekseni – suuntasi luokseni.
Mies kyseli, etsinkö minäkin kynttelikön lamppuja, ja taivasteli minne ne on piilotettu. Rento olemus paljasti, että tuntemattomien häiritseminen tuolla tavalla oli täällä arkipäivää.
Muistan yhä elävästi tuon kohtaamisen aiheuttaman shokkitilan. Kuusi vuotta rannikolla olivat tehneet tehtävänsä. Vaasassa puolituttuja kohdatessa katsottiin kohteliaasti muualle eikä paikallisten piireihin päässyt helposti sisään.
Armi Kuuselan kotikylän kasvattina minuun on kuitenkin iskostettu samanlainen avoimuus ja ystävällisyys, mitä olen Seinäjoella kohdannut. Täällä tunnen olevani kotona ja enemmän oma itseni kuin vuosiin. Kiire päästä pois Seinäjoelta on kummasti hälvennyt.
Seinäjoki on mainettaan parempi myös ulkoisesti. Vaikka kaupunki häviääkin kaupunkimaisemmalle Vaasalle, on Seinäjoella kuitenkin valttinsa.
Tapahtumatarjonta on Seinäjoen kokoon nähden monipuolista. Päätä tuulettamaan veden äärelle pääsee yhtä näppärästi kuin Vaasassa, ja parhaat kahvipullat löytyvät parinsadan metrin päästä kotiovesta.
Tulevalta kesältä odotan Xanadun näkemistä Törnävän kesäteatterissa, sekä tietysti Provinssia. Mielenkiinnolla seuraan myös Herättäjäjuhlien tunnelmaa Lakeuden Ristin juuressa. Ensin käyn kuitenkin mutkan Walesissa katsomassa, mitä sikäläiset lehdet kertovat maailman suurimmasta keppihevostapahtumasta.