Väitän, että lukemisen ei kuuluisi olla harrastus, vaan kokonainen elämäntapa ihan niin kuin vaikkapa ravinto- ja liikuntasuositusten noudattaminen. Vain lukemalla voi ylläpitää ja parantaa lukutaitoaan.
Mitä kaikkea lukutaito sitten on? Se on teknistä lukutaitoa, riittävää sanavarastoa, luetun ymmärtämistä, lukemisesta nauttimista ja eläytymistä. Lisäksi lukutaito on eri tekstilajien tuntemista sekä kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa. Se ei ole siis sama kuin keskiluokkainen kaunokirjallisuuden lukuharrastus.
Seuraan lukemista usealta aitiopaikalta. Työssäni lukiossa olen todistanut lukutaidon vääjäämätöntä alamäkeä pitkään. Yle esimerkiksi uutisoi noin vuosi sitten, että joka kolmannella lukiolaisella on vaikeus tunnistaa valhe ja totuus toisistaan netissä. Tämä liittyy oleellisesti lukutaitoon tai sen puutteeseen. Myös Pisa-tutkimukset osoittavat, että varsinkin kriittinen lukutaito on jatkanut syöksyään koko 2000-luvun ajan.
Vanhempana olen huomannut, että lukemisen nostaminen esille pitää sen myös esillä. Jossain vaiheessa kirjojen tarjoaminen ja niistä puhuminen vain alkavat kantaa hedelmää. Kaunein näky maailmassa onkin lukeva lapsi tai nuori. Ystäväpiirissäni ilahdun, kun joku suosittelee kirjaa tai minä saan vinkata luettavaa. Minulle tärkeissä viiteryhmissä jaetaan runsaasti lehtiartikkeleita ja niistä myös keskustellaan.
Miten lukutaitoa voi edistää? Asuinkunnan on suhtauduttava myötämielisesti koulutuspolitiikkaan. Koulutus ja siinä samalla lukutaito ovat investointeja, eivät vain ikäviä kuluja ja digiloikkia.
Jokainen opettaja opettaa omassa aineessaan myös lukutaitoa eli sitä, kuinka juuri siinä oppiaineessa luetaan. Opettajien täytyy saada osallistua täydennyskoulutukseen, jossa tarjotaan oppiaineesta riippuen työkaluja esimerkiksi nykykirjallisuuden käsittelyyn ja kriittisen lukutaidon opettamiseen. Kouluissa täytyy olla innostavaa ikäkauteen liittyvää luettavaa, niin kauno- kuin tietokirjallisuuttakin.
Lukutaito parantuu erityisesti pitkiä tekstejä lukemalla. Koska kyseessä todellakin ovat pitkät tekstit, niitä täytyy lukea myös kotona vapaa-ajalla. Paperikirja on tässä erinomainen ja helppo käyttöliittymä.
Lukemisen arvostaminen on arjen metatyötä: aamupalalla voi kysyä lapselta, mitä hän on viimeksi lukenut ja millainen lukukokemus oli. Kirjasto on paikka, johon on suhteellisen helppo mennä vaikka koko perheen voimin. Voi olla myös armollinen, jos aikaa pitkään lukusessioon ei ole: kaikki lukeminen kehittää lukutaitoa. Ääneen lukeminen on luksusta, joka toimii aina – niin kotona kuin koululuokassa. Kauhunovellit mökillä kynttilänvalossa eivät unohdu. Loma- ja harrastematkoille pakataan aina luettavaa mukaan.
Maailma ei ole sama kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Algoritmien lukutaito, syväväärennösvideoiden tunnistaminen, jatko-opinnot ja ylipäänsä elämänhallinta tekstejä tulvivassa ympäristössä haastavat lukutaitoa. Siksi meidän on luettava monipuolisesti erilaisia tekstejä ja myös keskusteltava niistä, ihan koko ajan.
Päivi Artikainen
äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, äiti, lukija ja kirjoittaja
Seinäjoki