Kuntoliikuntaseura Katupojat ry vei lähes parikymmentä Seinäjoen vastaanottokeskuksen miesasukasta aamulenkille varhain torstaiaamuna.
Katupoikien lähtökohta yhteistyölle on: "Liikunta on yhteinen kieli. Liikunta on hyvä keino kotouttamisessa ja paikkakunnalle sopeutumisessa."
Jalkapallo on varsin suosittua turvapaikanhakijoiden keskuudessa myös Etelä-Pohjanmaalla. Kysyimme SJK-juniorit ry:n hallituksen puheenjohtajalta Jukka Saarijärveltä seuraavat kysymykset: 1. Millä tavoin oma seuranne voisi auttaa turvapaikanhakijoita kiinnittymään suomalaiseen yhteiskuntaan? 2. Onko seurallanne toimintasuunnitelmaa tai oletteko käyneet keskusteluja, miten ottaa maahanmuuttajia mukaan seurayhteisön taustajoukkoihin ja/tai harrastajiksi? 3. Miten urheiluseuroja voisi saada osallistumaan maahanmuuttajien kotouttamiseen nykyistä enemmän?
1. Varmasti Katupoikien tapa on hyvä ja me voimme toimia samalla tavalla keräämällä ja lahjoittamalla jalkapallovarusteita heille, mutta ongelma on sama kuin meidän omassakin yhteiskunnassamme: Ei kaikki turvapaikanhakijat tule onnellisiksi, jos saavat käytetyt nappikset. Jotkut tykkäävät jostain muusta harrastuksesta ja jotkut tykkäävät vain hengailla. Tärkeää on kuitenkin se, että tehdään asian eteen jotakin.
2. Ei ole valmista toimintasuunnitelmaa (kenellä oli viime syksynä), mutta keskusteluja on käyty, koska vastaanottokeskus on hyvin lähellä leirintäaluetta, jota olemme hoitaneet 60-luvulta asti. Siellä olisi kyllä keväisin ja syksyisin hommaa, mutta palkkaa emme voi maksaa heille keskustelematta Verohallinnon kanssa. Toki se on tärkeää ja varmaan pakolaisille iso asia, että tuntee tekevänsä uudessa kotimaassaan jotakin hyödyllistä, josta joskus voi jopa tulla työ, josta saa palkkaa.
3. Urheiluseurat toimivat pääosin vapaaehtoisuuspohjalta. Tekemistä riittää omien lasten, nuorten ja aikuisten kanssa eli en näkisi, että urheiluseurat olisivat ainakaan ensimmäisinä vastuullisina kotouttamisessa. Riippuu tietenkin paikkakunnasta ja seuran resursseista, mitä voidaan tehdä. Mielestäni avoimet ovet seuraan ovat se tärkein ja konkreettisin tapa. Pakolaiskuraattorilla on merkittävä rooli.
Kysyimme myös Suomen Pakolaisavun kotimaan toiminnan päälliköltä Pia Lindforsilta, miten urheiluseuroja saa osallistumaan maahanmuuttajien kotouttamiseen?
– Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa, joissa maahanmuuttajataustaisten asukkaiden osuus on kasvanut jo pitkään, urheiluseurat, ja luontevimmin ehkä jalkapalloseurat, ovat olleet eturintamassa ja luontevasti ottaneet mukaan eri taustaisia harrastajia. Keskeistä on luoda toimintakulttuuri, joka on avoin ja vastaanottavainen kaikille, myös uusille tulijoille, tiedottaa toiminnasta. Tässä tulee huomioida kohderyhmän tavoitettavuus ja kielitaitotaso sekä tehdä osallistumiskynnyksestä mahdollisimman matala. Harrastusten kustannukset voivat olla joillekin kynnyskysymys alkuvaiheessa, kun työllistyminen on vaikeampaa.
– Erityisiin kotoutumista edistäviin toimiin ei tarvitse ryhtyä, yhdessä tekeminen on aitoa kotoutumista, johon tarvitaan panostusta sekä tulijoilta että vastaanottavalta yhteisöltä.
Lauantain lehdessä kerromme, millainen potentiaali turvapaikanhakijat ja oleskeluluvan jo saaneet olisivat kotimaisille urheiluseuroille.
HEIKKI PELTOKANGAS