Ruotsin katujengeihin yhteyksissä olevat naiset ja tytöt ovat suuressa riskissä joutua seksuaalirikoksien uhreiksi, sanovat STT:n haastattelemat ruotsalaisasiantuntijat.
Samalla monet näistä naisista jäävät viranomaisten tutkan ulkopuolelle.
Göteborgin yliopiston väitöskirjatutkija, traumaterapeutti ja kätilö Charlotta von Mentzer on tehnyt niin klinikkatyötä kuin tutkimustyötä ihmisten kanssa, jotka ovat riskissä joutua seksuaaliväkivallan uhreiksi. Työssään hän on tavannut tyttöjä ja naisia, joilla on yhteyksiä rikollismaailmaan.
Von Mentzer on kuullut työssään ja tutkimuksessaan hyvin rankkoja tarinoita naisilta jengeistä.
– Se on rinnakkaisyhteiskunta. Monelle jää pahoja traumoja, hän sanoo.
Katujengeihin yhteyksissä olevat naiset kohtaavat useita riskitilanteita, joissa he voivat joutua seksuaaliväkivallan uhreiksi.
Osaa naisista käytetään eräänlaisena kauppatavarana, jolloin he ovat pakotettuja harrastamaan seksiä miesten kanssa "velanmaksuna". Osaa pakotetaan taas myymään seksiä.
Jotkut ovat parisuhteissa jengiläisiin, jotka voivat olla väkivaltaisia ja kontrolloivia.
– Osa tytöistä on kertonut juhlista, jonne katujengien jäsenet ovat kutsuneet heidät. Siellä heidät on sitten huumattu ja käytetty seksuaalisesti hyväksi. Joskus näitä tilanteita filmataan ja käytetään naisia vastaan, von Mentzer sanoo.
Jos naiset joutuvat rikollisjengeissä olevien miesten seksuaaliväkivallan kohteeksi, heidän on lähes mahdotonta hakea apua poliisilta pelon vuoksi.
Rikkinäinen tausta ajaa jengeihin
Katujengeihin yhteyksissä olevat naiset ovat usein piilossa yhteiskunnan ja viranomaisten tutkasta. Katujengikeskustelu linkittyy nuoriin miehiin, erityisesti maahanmuuttajataustaisiin.
Naisten asema jengeissä on kaksijakoinen. He ovat joskus mukana rikoksissa, mutta samalla moni on myös hyvin haavoittuvassa asemassa. Jengit ovat lähtökohtaisesti patriarkaalisia ja miesten dominoimia, ultramaskuliinisia ympäristöjä, sanoo göteborgilaisen Ung Östin projektipäällikkö Anna Byström.
Sosiaalipalveluihin kuuluvassa Ung Östissa pyritään auttamaan kaupungin haavoittuvilla alueilla olevia nuoria. Nyt käynnissä on EU-rahoitteinen hanke tytöistä ja rikollisuudesta.
Ongelmana on, että jengeissä mukana olevista naisista ei Ruotsissa tiedetä vielä lainkaan tarpeeksi, Byström sanoo.
– Toistaiseksi meillä ei ole Ruotsista tarpeeksi tutkimustietoa naisista ja tytöistä jengeissä, hän sanoo.
Monella katujengeihin linkittyvällä naisella on usein samanlaisia taustatekijöitä kuin miehillä: rikkinäistä perhetaustaa, kiusaamista tai mielenterveysongelmia. Päihteiden väärinkäyttö on myös yleinen syy yhteyksiin rikollisiin ja jengeihin.
Osa taas rakastuu jengeissä oleviin miehiin tai heillä on jengissä toimivia sukulaisia.
– Naisia houkutellaan jengeihin samanlaisilla lupauksilla kuin miehiä: statuksella ja lupauksilla hienosta elämästä, Byström sanoo.
Naisiin ja miehiin jengeissä suhtaudutaan osittain eri tavalla. Naisiin suhtaudutaan usein pehmeämmin ja jengeissä oloa tarkastellaan herkemmin mielenterveysongelmien kautta, siinä missä miehille vaaditaan rangaistuksia eivätkä he saa juurikaan empatiaa, hän sanoo.
Byström huomauttaa, että molempia sukupuolia kuitenkin houkutellaan ja manipuloidaan jengeihin usein silloin, kun nämä ovat hyvin nuoria eivätkä vielä ymmärrä seurauksia.
– Saatamme joskus suhtautua jengeissä oleviin miehiin hieman liian ankarasti ja naisiin taas hieman liian pehmeästi. Meidän tulisi löytää tässä keskitie. Jengielämä on erittäin rankka elämäntyyli molemmille sukupuolille.
Naiset avustajan rooleissa
Sukupuolistereotypiat vaikuttavat ajattelussa ainakin tiedostamatta. Siksi naisia saatetaan käyttää avustajina esimerkiksi huumeiden piilottamisessa ja rahan kuljettamisessa jengeissä.
– Poliisi saattaa pysäyttää auton, mutta ei tutki siellä istuvia naisia. Siksi he pääsevät tutkan ohi, Byström sanoo.
Osa naisista ajautuu myös piilottelemaan jengeissä toimivien sukulaismiestensä huumeita tai rahoja, vaikka eivät itse olisi aktiivisesti jengeissä.
– Se on kaksijakoista. Vaikka he hyötyvätkin siitä, monilla ei ole myös muuta vaihtoehtoa.
Irtautuminen voi ajaa yksinäisyyteen
Apua tyttöjen on vaikea saada. Kaikki eivät uskalla raportoida jengirikollisten tekemästä seksuaalisesta väkivallasta.
– Monilla on iso kynnys raportoida jengissä korkeissa asemissa olevien miesten tekemästä väkivallasta pelosta johtuen, Byström sanoo.
Jengeistä ei myöskään ole helppo irtaantua. Osa jengit jättäneistä ajautuu yksinäisyyteen lähdön jälkeen.
– Osa toimii perheisiin linkittyvissä jengeissä. Niistä on hyvin vaikea lähteä, koska jäät hyvin yksin. Tämä koskee myös miehiä, Byström sanoo.
Lisäksi monien turvallisuus voi olla niin isossa vaarassa, että he joutuvat aloittamaan elämän uuden identiteetin pohjalta.
Monella voi olla pahoja traumoja, jotka vaativat tukea. Naisia pitää motivoida edes hakemaan apua ja luottamaan työntekijöihin. Moni ei aina hae apua seksuaaliseen väkivaltaan, vaan esimerkiksi masennusoireiden tai itsetuhoisuuden vuoksi.
– Emme aina saa heitä lähtemään jengeistä, mutta voimme auttaa heitä puolustamaan itseään ja rakentamaan itsetuntoaan, pohtimaan muita vaihtoehtoja elämäänsä kuin jengit. He voivat mahdollisesti palata muutaman vuoden päästä ja haluta todella irtautua, Byström sanoo.
Naiset jäävät piiloon
Von Mentzerin mukaan pääongelma naisten auttamisessa on se, että eri viranomaiset ovat hyvin hajautuneita. Vaikka usein esimerkiksi rikollisuus, huumeet ja naisten kokema seksuaaliväkivalta ovat yhteyksissä toisiinsa, viranomaiset eivät käsittele asioita yhdessä. Esimerkiksi poliisi ei aina osaa kysyä oikeita kysymyksiä tunnistaakseen, ovatko naiset joutuneet seksuaaliväkivallan uhriksi. Siksi tarvitaan yhteistyötä.
– Kokonaiskuva jää peittoon. Meidän pitää kysyä, miksi niin monet ruotsalaisnuoret ovat ajautuneet rikollismaailmaan, hän sanoo.
Myöskään Ruotsin terveydenhoitojärjestelmä ei ole valmistautunut auttamaan tällaisia naisia. Korkean riskin ryhmät, jotka ovat kohdanneet seksuaalista väkivaltaa, kuvaavat elävänsä eri todellisuudessa, von Mentzer kuvaa.
– Terveydenhoitojärjestelmä on suunniteltu pääasiassa hyvinvoiville ihmisille, jotka osaavat itse hakea apua. Mutta on fakta, että nykyisin joudumme yhä enemmän auttamaan haavoittuvassa asemassa olevia ja marginaaliryhmiä. Terveydenhoitojärjestelmän tulee mukautua tähän.
Avun saamista tulee madaltaa, ja tarjolla tulee olla myös ilmaista tukea.
Byström ja von Mertzer ovatkin joulukuussa aloittamassa pilottiprojektin, jonka tarkoituksena on auttaa nuoria naisia hakemaan matalammalla kynnyksellä apua seksuaaliväkivaltaan. Tarkoituksena on lisätä yhteistyötä kaikkien viranomaisten kanssa. Pääajatuksena on, että yhteiskunta ei voi hoitaa vain yhtä ongelmaa kerrallaan, vaan sen tulee tehdä yhteistyötä.
– Meidän pitää ensin ylipäätään nähdä se, että katujengeissä ja niiden ympärillä toimii naisia. Tytöiltä pitää osata kysyä oikeita kysymyksiä, jotta voidaan havaita, ovatko katujengit läsnä näiden elämässä. Tarvitsemme enemmän tietoa tästä kaikesta, Byström sanoo.