Etelä-Amerikan mantereen historian ensimmäiset olympiakisat on avattu Riossa. Avajaisseremonia sisälsi henkeäsalpaavaa visuaalista leikittelyä, jossa käytiin läpi Brasilian historiaa. Kantavat teemat olivat paitsi isäntämaan esittely myös parempi tulevaisuus, ilmastonmuutoksen hidastaminen ja olympiahengen mukaan rauha.
Avajaisten ensimmäinen tunti oli nopeassa tempossa etenevä tarina. Brasiliaa koskevassa osassa musiikki oli merkittävässä roolissa. Kuulimme luonnollisesti sambaa, mutta myös bossa novaa, riolaista funkia ja poppia. Mukavaa oli, että esiintyjäkaartissa oli esiintyjiä alle kouluikäisistä eläkeläisiin.
Toinen osa oli omistettu ilmastonmuutoksen torjumiselle. Taustainfossa muistutettiin, että pohjoinen pallonpuolisko tuottaa eniten kasvihuonekaasuja, kun taas eteläinen pallonpuolisko tulee kärsimään siitä eniten. Kaikkia kannustettiin istuttamaan puita, koska se vähentää päästöjä huomattavasti. Urheilijat osallistuivat kampanjaan ensimmäisten joukossa. Jokainen urheilija sai stadionille tullessaan siemenen, jonka he istuttivat niille tarkoitettuihin ruukkuihin. Kisojen jälkeen nämä puut on tarkoitus istuttaa Deodoron aluelle Rioon.
Urheilujoukkueista suurimmat aplodit saivat eteläamerikkalaisten valtioiden lisäksi Olympialipun alla kilpailevat urheilijat, Yhdysvallat, Japani, Italia, Ranska, Kanada ja Pakistan. Myös Ruotsille ja Norjalle taputettiin äänekkäästi. Suomen lippua kantoi purjehtija Tuuli Petäjä-Sirén.
Kisa-asuista mieleen jäivät ainakin Burkina Fason hauskat hatut sekä Kamerunin komeat, kirjaillut viitat. Unkarin naisilla on piristävä, puna-valkoraidallinen mekko. Tongan lipunkantaja sai naiset villiksi. Paljas, rasvattu ylävartalo kuului taekwondoedustaja Pita Nikolas Taufatofualle.
Kymmentuhatpäinen yleisö oli ihan kiitettävästi mukana alusta asti, mutta Brasilian joukkueen astuessa areenalle halli räjähti. Sen jälkeen tunnelma kohosi loppuun saakka.
Myös Brasilian virkaa tekevä presidentin sanat saivat yleisön ulvomaan:
– Olen ylpeä maastani ja kansastani. Ne, jotka eivät tunne meitä, epäilivät meitä, hän sanoi.
Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach puolestaan vakuutti, että "me olemme uskoneet teihin". Hän myös toivotti pakolaisjoukkueen tervetulleeksi, jolloin osa yleisöstä osoitti suosiotaan seisaallaan. Taputukset kestivät kauan.
Ennen olympiasoihtua entinen Kenian pitkänmatkanjuoksija Kip Keino palkittiin ensimmäisenä uudella Laurel-palkinnolla. Juoksu-uransa jälkeen 1973 hän avasi orpokodin, jossa asuu nyt 100 lasta. Hän on perustanut myös harjoituskeskuksen lupaaville urheilijoille. Keino on toiminut myös Kenian olympiakomitean johdossa. Selvästi liikuttunut Keino kiittikin puheessaan "ystäväänsä Thomas Bachia" palkinnosta.
Ennen loppuhuipennusta, yleisölle tarjoiltiin vielä osuus joka oli nimetty kreikkalaisittain apoteoosiksi. Se tarkoittaa ihmisen korottamista jumalalliseen asemaan. Lavalle nousi samba- ja rumbakoululaisia sekä brassikuuluisuudet Caetano Veloso, Gilberto Gil ja Anitta.
Vihdoin lähes neljän tunnin odotuksen jälkeen olympiasoihdun stadionille toi tennislegenda Gustavo Kuerten. Itse tulen sytytti juoksija Vanderlei de Lima.
Kisajärjestäjille on annettava kiitettävä arvosana ainakin avajaisista. Etukäteen järjestäjät olivat pahoillaan siitä, että seremonian budjetti on paljon pienempi kuin esimerkiksi Lontoossa. Mielestäni riolaiset voivat kuitenkin olla ylpeitä suorituksestaan, se ei kalpene muiden avajaisten rinnalla.
Tapahtuman alussa muuten muistutettiin useasti, että lähin uloskäynti kannattaa paikallistaa, ja että hätätilanteen sattuessa pitää kuunnella ohjeita ja liikkua rauhallisesti. Tämmöisiä varoituksia tosin kerrotaan muissakin tapahtumissa, mutta ottaen huomioon maailman ja Rion tilanteen, kuulutuksen voi tulkita monella tavalla.
ANNIKA KOSKELA