Äitini kertoi, että kun hän oli isän omaishoitajana, hän kävi usein lepuuttamassa hermoja kirjastossa. Tästä on jo muutama vuosi aikaa. Sen jälkeen on supistettu ja leikattu taas lisää. Nuorisotilat ja perhekerhot on siirretty kirjastoon eikä kirjastoissa ole enää rauhallista. Siellä juostaan, kiljutaan ja puhutaan kovaäänisesti. Kirjasto kuvailee itseään kansalaisten olohuoneeksi, kohtaamispaikaksi, kaupunkielämykseksi, ajanviettopaikaksi… Miksi?
Siksi, että kaupunki säästää, kun nuorisotilojen aukioloajat on supistettu muutamaan tuntiin viikossa, ja nuorille sanotaan, että he voivat mennä kirjastoon. Säästää siinä, ettei tarvitse järjestää perhekerhoja, kun äitejä houkutellaan kirjastoon perhekahvilaan. Säästää siinä, että ihmiset eivät enää hakeudu kirjastoon rauhoittumaan ja lainaa kirjoja.
Vaasan kirjaston lainamäärät ovat vähentyneet huomattavasti samaan aikaan uuden, ”seinättömän” ääniä kuljettavan ja kaikuvan kirjaston myötä. Ja taas kaupunki säästää, kun voidaan vähentää kirjaston kirjojen ostamista, sillä perusteella, että lainamäärät ovat vähentyneet. Myös kirjastojen määrää Suomessa vähennetään entisestään. Näin uutisoi vastikään yle.fi.
Opiskelen päätoimisesti Turun yliopistossa kasvatustieteen maisteriksi. Opiskelu vaatii keskittymistä, pohdiskelua ja luovuutta. Pitää olla rauhallinen tila, jotta pystyy paneutumaan ja ymmärtämään vaikeita asioita. Yliopistojen omissa tiloissa rauhallisia tiloja on, mutta Seinäjoella ei ole. Aalto-kirjaston lukusali ja tutkijanhuoneet ovat nuorisotilan kanssa samoissa tiloissa, ja sieltä äänet kantautuvat kovana kaikkiin tutkijan huoneisiin. Apila-kirjaston hiljainen lukusali on lasten osaston vieressä, keskeisellä paikalla kirjastossa eikä sitä ole äänieristetty. Lisäksi aukioloajat ovat paljon suppeammat kuin Nurmon omatoimikirjastossa.
Nurmon uuteen kirjastoon piti tulla abiturienteille ja muille oma lukusali. Saleja tulikin peräti kaksi, mutta kummankin ovi on lukittu. Molemmissa huoneissa on kallis seinätelevisio, jonka takia ovet pidetään lukossa. Entisessä Nurmon kirjastossa oli myös toimiva tutkijan huone. Uudessa kirjastossakin sellainen on, mutta sen saa varaamalla vain neljäksi tunniksi kerrallaan ja se on täynnä Martelan kalliita pieniä kapeita kuutiopöytiä, joihin ei saa leviteltyä tutkimusmateriaalia. Lisäksi seinän takana on piskuinen oppisoppi, johon nuoriso mielellään kerääntyy hengailemaan.
Pyydänkin nyt näin julkisesti apua. Saisiko Seinäjoelle opiskelijoille yhden ison lukusalin, joka on auki joka päivä kello 7–21 niin kuin omatoimikirjastotkin ovat. Riittää kun on 20–30 henkilölle pöytätilaa ja tavalliset tuolit, sähköpistokkeita ja pari jatkojohtoa, että saa tietokoneen kiinni. Paljon pyydetty, mutta meitä tiedonjanoisia opiskelijoitakin on paljon. Avoin yliopisto on lisännyt suosiota, eikä useimmilla ihmisillä ole kotona tilaa tai rauhaa opiskeluun.
Ja olen huomannut, että kun vieressä istuva opiskelija jaksaa lukea ja pähkäillä, niin siitä saa itsekin lisää puhtia opiskeluun. Ja kännykän jätän yleensä aina kotiin, kun menen kirjastoon. Teini-ikäiset lapseni löytävät minut sieltä tarvittaessa.
Mirja Niemi
opiskelija, äiti
Seinäjoki