Tv-uutisissa asiantuntijat peräävät talouskasvua. Hallituksen tulee ryhtyä tositoimiin, aikaa ei ole kuulemma yhtään hukattavaksi. Samaa mieltä minäkin olen. Toimiin olisi pitänyt ryhtyä jo viisitoista vuotta sitten.
Asiantuntijoiden keinot ovatkin sitten täysin vastakkaisia. Toinen kiristäisi yrittämisen verotusta, toinen vastaavasti laskisi. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta kiristävä asiantuntija jopa väitti tämän edistävän talouskasvua. Näinköhän tämä vaikuttaisi?
Joka tapauksessa, pienet yksittäiset toimet tai velkaelvyttäminen eivät paranna tilannetta.
Ensinnäkin tulee ymmärtää, että terve talouskasvu voi tapahtua vain yritysten kannattavuuden, kasvun ja niiden työpaikkojen kautta. Kannattaa analysoida, miksi kasvu ja investoinnit ovat Suomessa tyrehtyneet. Kysymys on rakenteellista virheistä. Kun kysyy yrittäjiltä ja yritysten päättäjiltä, löytyy pitkä luettelo rakenteellisista muutoksista, jotka ovat johtaneet tähän näivettymiseen.
Elintason keinotekoinen nostaminen velkarahalla on heikentänyt työnteon motivaatiota ja lisännyt vapaa-ajan arvostusta. Julkisten menojen liiallinen kasvu on kiristänyt verotusta. Verotus ei kannusta työntekoa ja yrittämistä. Heikko julkinen talous on suora riski ja epävarmuustekijä myös yrityksille.
Sääntelyllä on jatkuvasti lisätty yritysten velvoitteita ja kustannuksia. Työn sivukulut ovat liian korkeat. Koulutus vastaa huonosti yritysten työvoimatarpeeseen, työhön oppiminen tapahtuu vasta työpaikalla. Yrittäjän oikeusturva ja sosiaaliturva ovat muita huonompi. Liian kallis ja riskialtis yrityksen sukupolvenvaihdos ja verotus voivat jopa estää sukupolvenvaihdoksen.
Työmarkkinat ovat aggressiiviset ja hyvin lakkoherkät. Edunvalvonta ja sääntely jakavat työvoiman hyväpalkkaisiin työllisiin ja kannattamattomien toimialojen kasvavaan joukkoon sosiaaliturvaa saaviin työttömiin. Monopolitoimialojen yritykset kestävät, matalamman tuottavuuden alat kuolevat. Kilpailukyky on heikentynyt, eikä hintakilpailussa pärjätä.
Monet toimialat ovat menettäneet kannattavuutensa ja loppuneet Suomessa kokonaan, tai tuotanto on siirtynyt halvempien kustannusten maihin. Konkursseja tehdään ennätysmäärä.
Suomi sijaitsee kaukana ja kalliiden kustannusten takana suurista vientimarkkinoista. Tämä kustannusten takamatka edellyttäisi meidän yrityksiltämme erityisen hyvää kilpailukykyä.
Lopputulos on, että investointeja ei kannata tehdä, ei ottaa riskejä eikä kasvaa.
Kasvua syntyy vain, jos yritysten toimintaedellytyksiä parannetaan systemaattisesti. Yrittäjän ammatista tulee tehdä entistä houkuttelevampi. Itsensä työllistäjäkin on julkiselle taloudelle arvokas. Kansantaloudelle on mittava kysymys, että ikääntyville yrittäjille löytyy jatkajia. Yritysten sukupolvenvaihdoksia on helpotettava. Koska verotuksen alentaminen on tässä keskeinen tekijä, on samalla julkisia menoja alennettava. Työpaikkojen siirtymistä julkiselta puolelta yrityksiin on edistettävä. Ilman näitä toimenpiteitä ei synny kasvua, eikä velkakehitykseen saada mitään parannusta.
Näivettyminen on tapahtunut pitkän ajan kuluessa. Vastaavasti suunnan muuttaminen vaatii myös aikaa, yksi vaalikausi on tähän liian lyhyt. Kysymys on poliittisesta rohkeudesta ja vastuun ottamisesta. Valitettavasti asiantuntijat eivät uskalla avata näitä todellisia syitä. Heikko talouden realiteettien ymmärrys sekä ristiriitainen poliittinen ympäristö taitavat myös olla este todellisten parannusten tekemiselle.
Juhani Viitala
Kauhava