Lapsiperheköyhyys on merkittävä sisäisen turvallisuuden kysymys. Suomi on sitoutunut vähentämään köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien määrää 33 000 lapsella 2030 mennessä, mutta Orpo-Purran oikeistohallituksen päätösten seurauksena yli 30 000 lasta putoaa köyhyyteen.
Useat hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset kohdistuvat samoihin ihmisiin, jotka kaiken lisäksi ovat jo ennestään hyvin heikossa asemassa. Yksi tällainen ryhmä ovat yksinhuoltajaperheet, joista lähes puolet ovat pienituloisia. Enemmistö yksinhuoltajista on naisia, joten kyse on monessa mielessä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksestä.
Turvaverkkojen purkamisen seurauksena lisääntynyt epävarmuus ja köyhyys eivät voi tulla yllätyksenä. Päättäjillä on käytössään kaikki mahdollinen tieto, joten hallitus kyllä tietää, mitä on tekemässä. Leikkauksia tehdään täysin tiedostaen niiden kurjistavat ja eriarvoisuutta lisäävät seuraukset, välillä vaikuttaa että niitä jopa tavoitellaan. Tätä päätöksentekotapaa monen meistä on vaikea ymmärtää. Suuri osa suomalaisista pitääkin nykyistä suuntaa epäoikeudenmukaisena eikä istuva hallitus nauti enemmistön suomalaisista luottamusta.
Perheiden ahdinko näkyy nuorten pahoinvointina. Huono-osaisuudessa elävien nuorten ongelmat kasaantuvat. Kouluterveyskyselyn mukaan perheensä taloudellisen tilanteen huonoksi kokevat nuoret raportoivat muita useammin esimerkiksi yksinäisyyttä, väkivaltakokemuksia, ongelmia terveydessä sekä osallisuuden rajoittuneisuutta. Köyhyys periytyy.
Lapsiperheköyhyyden kasvulla onkin kauaskantoiset seuraukset. Olemme tilanteessa, jossa jopa kasvava lapsiperheasunnottomuus on todellisuutta suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Tämä on inhimillisesti väärin ja tulee kalliiksi.
Suomi on sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Päättäjien tärkeä tehtävä on puolustaa lasten oikeuksia jo senkin vuoksi, että lapsilla ei ole mahdollisuutta puolustaa itse itseään.
Turvaverkkojen romuttaminen, yleinen hintatason nousu ja ennätystyöttömyys kiristävät monen perheen tilanteen kohtuuttomaksi. Saan viikoittain paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka yrittävät selvitä sairauden, toimeentulotuen leikkausten tai asumiskulujen keskellä. Hallituksen päätösten viesti heille on, että vaikeudet ovat oma vika, vaikka töitä ei ole. Tämä ei ole se Suomi, jota SDP haluaa rakentaa.
Lapsiperheköyhyys tulee monille näkyväksi etenkin näin jouluna, kun erilaiset joulukeräykset vähävaraisille ilmestyvät kauppoihin ja katukuvaan. Niistä jokainen huomaa, miten lapset ja nuoret toivovat joululahjaksi arkisen tarpeellisia asioita, kuten hygieniatarvikkeita, ruokaa ja lämpimiä vaatteita. Nyt lisääntynyt lapsiperheköyhyys on ruuhkauttanut joulukeräysten avunpyynnöt ja asiakasmäärät ovat nousseet, myös Vaasassa.
Moni kokee häpeää avun pyytämisestä. Suomalaiset ovat hyväsydämisiä ja solidaarisuus saattaa jopa korostua näinä aikoina. Ei kuitenkaan ole oikein, että hyvinvointivaltion tukirakenteet murskataan, minkä jälkeen toimeentulo ja ihmisten auttaminen sysätään hyväntekeväisyydellä vapaaehtoisten hoidettavaksi.
Arkadianmäelläkin olisi tarpeen muistaa, että turvallisuus ei ole vain rajoja ja puolustusta. Se on sitä, että jokainen voi luottaa pärjäävänsä arjessa ja että kaikki pidetään mukana.