Lapsi, murrosikäinen, teini ja nuori ovat koulussa kaiken keskiössä. Heidän kasvattajansa tietävät, mitä heiltä vaaditaan ja miten heitä pitäisi ohjata kasvatuksen eri ikävaiheissa. Liikumme hauraalla jäällä ja virheitä ei saisi tulla.
Inhimillistä on, että hyvin koulutetut kasvattajat, ylempää kouluhallintoa, hallitusta ja ministereitä myöden tekevät tässä asiassa joskus suuriakin virheitä. Syyllisiä on silti turha etsiä.
Onko kännykköjen kielto oppitunneilla kielletty keskustelun aihe? Ruotsalaisten kännyköiden kielto kouluissa nousi juuri äsken Suomessa suureksi otsikoksi. Digitalisaatio on viety lakipisteeseensä. Kaikenlaiset itseohjautumiset ja avokonttorit ovat taitaneet tulla vihdoinkin tiensä päähän.
Laitteet eivät koskaan korvaa asiaansa hallitsevaa opettajaa. Kasvatusmetodeissakin on taidetiin mennä metsään. Missä luuraavat entiset kunnon opiskelumetodit? Rauhallinen ja turvallinen alku lupaa lapselle paljon hyvää.
Ala-asteen kolmannella luokalla lapset osasivat ”muinoin” kirjoittaa jo melko hyvin ja kauniisti. Kaunokirjoitus oli monen oppilaan mieliaine.
Kansanedustaja Teemu Keskisarja ansaitsee kiitokset, kun hän laittoi kaikkensa peliin ja puolsi kaunokirjoituksen merkitystä.
Onko kaunokirjoituksesta jäljellä enää vain jonkinlaista ”elämänjälkeä”, tekstauksen ja kaunokirjoituksen sekoitusta?
Kirjoitus ja lukeminen kulkevat käsi kädessä, toisiaan tukien. Onko sekin epäselvää, että saako läksyistä enää edes puhua?
Matematiikan ja lukemisen opetus ansaitsevat omat tarinansa. Matematiikassa tarvitaan kuitenkin myös luetun ymmärtämistä.
Lasten kotitaustat luonnollisesti avaavat tietä eritasoiseen oppimiseen.
Mutta paljon on tehty, kun nyt rohkeasti myönnämme virheemme ja laitamme päät yhteen miettiäksemme asioita lapsiemme kasvatuksen puolesta, niin kotona kuin koulussakin, aina virkamiestasolle asti.
Katriina Risku-Vartiainen
Vantaa