Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmat astuvat voimaan ensi elokuussa. Alakouluissa opetussuunnitelmia toteutetaan välittömästi ja yläkouluissa seuraavana vuonna. Etelä-Pohjanmaa osoitti mittavaa yhteishenkeä toteuttamalla yhtenäisen maakunnallisen opetussuunnitelman. Marttilan koulun apulaisrehtori Sirkku Hietanen joukkoineen tekivät valtavan työn.
Opetussuunnitelmat tuovat mukanaan sekä sisällöllisiä että tavoitteellisia uudistuksia. Ruotsin kieli alkaa pakollisena kuudennella luokalla, tekninen ja tekstiilityö yhdistyvät, oppilaiden valinnaisuus lisääntyy, oppiaineita yhdistellään ja niiden rajapintaa pehmennetään, eri uskontokunnat ovat osittain samanaikaisopetuksessa.
Arvioinnin lähtökohtana on oppiminen, ei oppilas. Rautalankaväännöksenä se tarkoittaa, että matikan tunneilla haukottelevaa lasta ei arvioida opettajaärsytyksen mukaan, vaan matemaattisten tavoitteiden saavuttamisen pohjalta. Historiassa kömpelösti äidinkieltä kirjoittava piiloviisas arvioidaan vain historian tavoitteiden pohjalta, ei verbaaliakrobatian pohjalta.
Maakunnallista opetussuunnitelmaa on täydennetty sekä kunta- että koulukohtaisesti. Käsillä on tuhti nippu sanoja, lauseita, tavoitteita ja sisältöjä. Lomien jälkeen näytös alkaa.
Elokuussa kouluihin tulee valtava joukko lapsia. He pelmahtavat koulun pihaan, juoksevat sinne tänne ja joku hehkuttaa paapan kanssa tehtyä kalareissua. Jossain on myös lapsi, joka on resuinen, nälissään ja pelkää. Heitä vastaanottavat uusien opetussuunnitelmien kanssa päivystävät opettajat ja ohjaajat.
Mikä on oleellista? Sekö että lasta vastaanottamaan ponnahtaa opettaja, joka mielessään kelaa opetussuunnitelman sivulla 100 olevaa laaja-alaista oppimiskokonaisuutta? Sekö että rehtori vakoilee opettajaa ja ärjyy, jos opettaja opettaa sittenkin kuin 70-luvulla?
Ei. Oleellista on se, että lasta lähestyy lämmin, empaattinen, luja ja yhteistyötaitoinen opettaja. Sellainen, joka ei hätkähdä vastatuulta. Sellainen, joka ymmärtää, että hyvinvoivan keskiluokan takana on nälissään olevia lapsia. Sellaisia, jotka eivät ole käyneet kesän aikana omia portaitaan edempänä. Sellaisia, jotka eivät ole kuulleetkaan opetussuunnitelmista, vaan ikävöivät eri kaupungissa asuvaa isää.
Ja kyllä. Opetussuunnitelmia tarvitaan. Jokaisen opettajan pitää ne lukea ja sisäistää. Meidän jokaisen pitää elää tätä aikaa. Mutta ydin ei saa hautautua koskaan. Opetussuunnitelmaksi riittäisi kuitenkin vain yksi lause. Aina pitää olla käsi, joka kehtoa keinuttaa.
Pasi Kivisaari
kaupunginvaltuutettu (kesk)