"Hetken kestää elämä – sekin synkkä ja ikävä." Ikihirveä joululaulu sopii taustamusiikiksi uutiselle, jonka mukaan suomalaisten usko tulevaisuuteen on koetuksella.
Kunnallisalan kehittämissäätiö on julkaissut Ilmapuntari-tutkimuksen. Siinä kysyttiin aikuisväestön näkemyksiä Suomen kehityksestä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vastaukset olivat poikkeuksellisen pessimistisiä.
Kyselyyn sisältyi 30 eri aihealuetta. Juuri missään kohtaa kansa ei odota kehitystä parempaan suuntaan. Ainoastaan matkailuun suhtaudutaan varovaisen toiveikkaasti: 46 prosenttia uskoo Suomen vetovoiman matkailukohteena paranevan.
Myös harrastus- ja vapaa-ajan mahdollisuuksissa, kauppapalveluissa sekä sukupuolten tasa-arvossa optimistiset näkemykset sentään ylittivät pessimistiset.
Synkimmät arviot koskevat yhteiskunnan peruspalveluita ja turvallisuutta. Peräti 75 prosenttia uskoo terveys- ja sosiaalipalveluiden heikkenevän ja 74 prosenttia odottaa asumisen kustannusten nousevan.
Henkilökohtainen talous huolettaa monia: 58 prosenttia otaksuu elintasonsa taantuvan. Maaseudun elinvoiman taantumiseen uskoo 71 prosenttia.
Rikollisuuden ja yleisen turvallisuustilanteen huononemiseen uskoo 72 prosenttia. Huolestuttavaa on sekin, että 59 prosenttia uskoo luottamuksen päättäjiin heikkenevän entisestään – merkittävä signaali demokratian kannalta.
Vastaava tutkimus tehtiin edellisen kerran vuonna 2018. Vertailu osoittaa pessimismin voimistuneen lähes kaikilla osa-alueilla.
Elämme ankeita aikoja. Mutta – synkät tutkimusluvut eivät vielä ole kohtalo. Ne ovat selkeä heijastus tästä hetkestä, mutta ne eivät ole varmaa tulevaisuutta.
Aina on jotain positiivista tehtävissä. Ensiksi voi hakea voimaa omasta lähipiiristä – perheestä ja ystävistä. Sen jälkeen voi laajentaa katsetta: kysyä naapurilta kuulumisia ja autella tuttavaa.
Se ei ole itseltä pois, päinvastoin. Ihmisten tapaaminen ja pienet hyvät teot rakentavat yhteisöllisyyttä, joka kannattelee vaikeina aikoina.
Luottamuspula päättäjiin paranee vain, kun kansalaiset käyttävät ääntään – äänestävät, ottavat kantaa, toimivat yhdistyksissä. Demokratia korjaa itseään varmimmin osallistumisen kautta.
Omasta jaksamisesta pitää piitata myös. Kun ahdistaa, voi rajoittaa uutisten seuraamista ja käyttää puhelinta kaverille soittamiseen sen sijaan, että somettaisi kuulumiset. Voi myös näyttää nenäänsä metsässä ja peukuttaa puhdasta luontoa.
Itse saan lohtua myös siitä, että ensi kuun jälkeen on jo tammikuu. Päivä pitenee ja kevät laukkaa laitumille. Sitä myötä huomisestakin voi sukeutua parempi kuin tämän päivän pelot antavat ymmärtää.