”Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava”.
Kaikki varmasti muistavat omilta historiantunneiltaan kyseisen lausahduksen, jota senaattori Cato käytti jokaisen puheensa päätteeksi.
Jonkun vuoden tuota hokemista kuunneltuaan roomalaiset kukistivatkin Tunisiassa sijaitsevan Karthagon kaupungin kivi kiveltä. Siihen päättyi niin kutsuttu puunilaissota. Kyseinen julma sota käytiin ennen ajanlaskua alkua vuosina 264–146.
Vaasassakin on oma Karthagonsa.
Hietalahden stadion valmistui vuonna 1936, ja se edustaa Suomen vanhinta sen ajan urheilurakentamista.
Vanha puukatsomo muovisine kuppipenkkeineen pönöttää kolmelta sivulta rakennetun, yhtenäisen, nykyaikaisen katsomorakennuksen lisänä, irvikuvana.
Eikä tässä vielä kaikki. Onhan siellä vielä kaupungin puoleisessa päädyssä muistona vaaleanvihreä tornikin.
Turha kai tässä on museovirastoa, ely-keskusta, liito-oravia tai vaikka kaupungin päättäjiä syyttää, mutta maalaisjärjen käyttö on Vaasassakin sallittua.
TV-kamerat osoittavat jokaisessa Veikkausliiga-ottelussa tyhjään, käyttökieltoon asetettuun puukatsomoon, vaikka kolmella laidalla on yleisöä lähes 4 000 ihmistä. Noloa.
Itse olen sitä mieltä, että puukatsomo on tuhottava.
Hietalahden stadion on minullekin tuttu ja rakaskin paikka pikkupojasta lähtien. Vuonna 1972, ihan pikkupoikana, koin siellä jopa Suomen ja entisen Neuvostoliiton maaottelun, joka päättyi tasapeliin 1–1. Vaasan Palloseuran legendaarinen veskari, Timo Nevanperä oli maalissa, ja topparina luuti toinen raitapaita, Ari Mäkynen.
Puukatsomon penkit kävivät tutuiksi, ja yhden maalin muistan myös kunniajoukkueenjohtajalta. Takku Jokinen teki takatolpalta kimmonneesta pallosta maalin Kuopion Palloseuraa vastaan. Taisi olla jonkun vuoden kausiavaus, joka päättyi numeroihin 2–2.
Yläasteaikoina kävi Hietalahden 400 metrin tiilimurskapintainen juoksurata ja kuulantyöntörinkikin tutuksi, kun voimisteluopettajamme Olavi Niemi pisti pojat riviin ja juoksuksi. Niistä suorituksista ei sen enempää.
Muuten olen sitä mieltä, että Hietalahden puukatsomo on tuhottava, ennen kuin pidetään sen satavuotisjuhlia.