Kärk­la­xin tar­ha­ket­tu sai uuden kodin – 400 ki­lo­met­rin päästä Mak­sa­maal­ta

Kerroimme maanantaina 20. kesäkuuta Kärklaxissa mökin alle karanneesta tarhaketusta. Sinikettu majaili Maksamaan Kärklaxissa mökin pihapiirissä viime viikonloppuun asti. Sunnuntaina se muutti lähes 400 kilometrin päähän.

Kauhavalainen Tuija Palojärvi päätti jutun luettuaan, että sinikettu on saatava parempaan paikkaan. Uhkana oli, että jos kettua ei syyskuuhun mennessä saada mökin pihapiiristä pois, se ammutaan.

Palojärvi ryhtyi tuumasta toimeen. Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistys Ssesyltä löytyi sopiva pyydys, supikoiraloukku. Perjantaina 8. heinäkuuta Palojärvi haki pyydyksen miehensä kanssa Lapualta ja matka jatkui Kärklaxiin.

Ketun houkutteeksi pyydykseen laitettiin kissanruokaa, mutta moneen tuntiin mitään ei tapahtunut. Lopulta, kun mökin omistajat saapuivat paikalle autolla, alkoi tapahtua.

– Kettu oli tottunut siihen, että kun kuuluu auton hurina, se saa kalaa, Palojärvi kertoo.

Mökin omistajat olivat ruokkineet nälkäistä kettua, joka ei itse osannut ravintoa hankkia. Mökin omistajien lapsenlapset olivat jo nimenneetkin ketun, sen verran kauan se mökillä majaili.

Perjantaina yöllä kettu vietiin Markku Harjun väliaikaiseen hoivaan Pohjanmaan villieläinhoitolaan. Siellä se majaili, kunnes sitä tultiin Somerolta asti hakemaan.

– Tiesin heti jutun luettuani, että ketulle voisi olla paikka, Palojärvi kertoo.

– Somerolla on eläinsuojelukeskus Tuulispää, jossa on jo yksi sinikettu. Kun otin heihin yhteyttä, he sanoivat, että kettu pääsee sinne jos se vain kiinni saadaan.

Sunnuntaina sinikettu olikin jo Tuulispäässä. Piia Anttonen Tuulispäästä kertoo, että nyt kettu on parin viikon karanteenijaksolla, jonka aikana se saa loishäädön ja tarkistetaan, ettei sillä ole tauteja.

Tuulispäässä todettiin, että kyseessä on naaraskettu. Palojärvi nimesi nuoren siniketun Unelmaksi.

Eläinsuojelukeskus Tuulispää kertoo facebook-sivuillaan , että Unelma on joko sinikettu tai hopeaketturisteytys.

– Unelma saa jäädä asustelemaan tänne loppuelämäkseen ja toivotaan, että heistä tulee kavereita Otto-ketun kanssa. Otolla on myös näiden parin viikon aikana edessään kastrointi, koska ei ole tarkoitus hankkia pikkukettuja, Anttonen kertoo.

Pian ketut pääsevätkin tutustumaan toisiinsa eläintenkouluttajien avustuksella.

ANNA-PIA AHOLA

Ilmoita asiavirheestä