Karavaanarit, eli asuntovaunuilla ja -autoilla matkustavat ovat tuttu näky monilla Suomen leirintäalueilla.
Myös Pohjanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta löytyy karavaanareiden leirintäalueita.
Osaa niistä ylläpitävät yksityiset toimijat. Esimerkiksi Vaasan Top Camping -leirintäalueesta vastaa myös Tropiclandia-vesipuistoa pyörittävä yritys. Osa karavaanarialueista taas on karavaanareiden SF Caravan -liiton jäsenyhdistysten ylläpitämiä.
Karavaanareita viime vuotta enemmän
Ilkka-Pohjalainen oli yhteydessä karavaanareita Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla majoittaviin leirintäalueisiin.
Koronavuodet olivat monelle alalle vaikeita, mutta kotimaan matkailussa ne aikaansaivat nostetta. Tämä näkyi myös asuntoautojen ja -vaunujen suosion kasvussa.
Kesällä 2022 joidenkin leirintäalueiden kävijämäärässä tapahtui pientä laskua, mutta kulunut kesä on useiden haastateltujen alan toimijoiden mukaan ollut kävijämäärältään runsas. Karavaanaripaikat ovat heinäkuun lomakaudella useilla leirintäalueilla lähes täynnä.
– Kävijöitä on paljon, kertoo Vaasan Top Campingin ja Tropiclandian puistojohtaja Tuomas Luukkonen.
– Sellaiset 20 prosenttia ollaan edellä viime vuotta, hän kuvaa Top Campingin tämänvuotista kävijämäärää.
Kuin pieni kaupunki
Täydeltä vaikuttaa myös Isossakyrössä sijaitseva Kalliojärven Lukkuhaka -leirintäalue, kun kävelemme kuumana kesäpäivänä keskuksen porteista sisään.
Asuntovaunujen rivit reunustavat alueen kulkuväyliä. Vapaita paikkoja ei juuri näy. Karavaanarit rentoutuvat vaunujen edustalle rakentamillaan terasseilla. Ihmisiä on paljon, enimmäkseen eläkeikäisiä sekä lapsiperheitä. Tunnelma on kuitenkin rauhallinen. Paikka muistuttaa etäisesti esikaupunkimaista pientaloaluetta.
Vaunujen lomasta kohtaamme Tuula Papulan, Lukkuhaan SF Caravan -jäsenyhdistyksen sihteerin.
Papula sanoo samaa kuin muutkin haastatellut leirikeskustoimijat. Asuntovaunupaikat ovat tällä kesäkaudella olleet kysyttyjä.
Karavaanareita on Lukkuhaassa sekä kausipaikkalaisina että lyhyempiaikaisina vierailijoina. Siinä missä lyhyempiaikaiset vierailut maksetaan vuorokausikohtaisesti, ovat kausipaikkalaiset maksaneet kerralla vaunupaikasta koko kesäkaudelle. Jotkut karavaanarit käyvät Lukkuhaassa talvellakin, ja monilla on ollut sama kausipaikka jo monta vuotta.
Lukkuhaan toiminta pyörii talkoovoimin. Kausipaikkalaiskaravaanarit vastaavat itse alueen ylläpidosta pari päivää kerrallaan kestävillä isäntävuoroillaan. Isäntävuorot kiertävät kausipaikkalaiselta toiselle, jolloin työtaakka pysyy yksittäiselle karavaanarille maltillisena.
Vähentyykö liikkuvuus?
Lukkuhaan avaamisesta 1990-luvulta saakka leirintäalueen toiminnassa mukana olleet Mirja ja Leo Ylimäki eivät hekään ole havainneet karavaanarikatoa. Väkeä on riittänyt.
– Kuitenkaan nyt ei ihan niin paljoa ole aivan Etelä-Suomesta ja pohjoisesta, vaan pääasiassa nyt kulkevat ovat tästä lähiympäristöstä, Mirja Ylimäki sanoo.
Yli 40 vuoden asuntovaunukokemuksen omaavat Ylimäet arvioivatkin karavaanaritoiminnan tulevaisuudessa jatkuvan, mutta sen luonteen mahdollisesti hieman muuttuvan.
Hintojen nousu on lisännyt myös asuntovaunulla ja -autolla matkustamisen kustannuksia.
– Uskon että porukkaa riittää, Leo Ylimäki sanoo karavaanariyhteisön tulevaisuudesta kysyttäessä.
Leo Ylimäki toteaa kuitenkin polttoaineen ja muiden hintojen kehityksen vaikuttavan karavaanaritoimintaan.
– Se voi hiukan vähentää liikkuvuutta, hän sanoo.
Talkootyöstä palkkatyöhön
Myös Ritva ja Pauli Kohvakka ovat olleet mukana Lukkuhaan toiminnassa sen avaamisesta saakka.
Hekin uskovat karavaanaritoiminnan jatkuvan, mutta muuttuvan tulevaisuudessa.
Ritva Kohvakan mukaan Lukkuhaan kausipaikkalaisten keski-ikä on vuosien varrella noussut. Suurin osa on tätä nykyä eläkeikäisiä. Uutta ja nuorempaa väkeä kyllä hankkii asuntovaunuja ja -autoja, ja lapsiperheitä näkyy paljon myös Lukkuhaassa. Ritva ja Pauli Kohvakan mukaan nuoremmat kuitenkin yleensä kiertävät leirintäpaikasta toiseen kausipaikan hankkimisen sijaan.
Lukkuhaan karavaanariyhdistyksen sihteeri Tuula Papula näkee taustalla mahdollisesti kausipaikkalaisuuteen sisältyvän talkootyön.
– Kausipaikkalaisuudessa on se, että on velvollisuus tehdä jotakin, hän toteaa.
Parin päivän isäntävuoro ei ole kovin pitkä, mutta monellakaan työikäisellä ei ole halua käyttää siihen kullanarvoisia kesälomapäiviä.
Yli 40 vuotta Pauli Kohvakan kanssa asuntovaunun omistanut Ritva Kohvakka uskoo että keskuksen toiminta jatkuu, mutta kausipaikkalaisten keski-iän nousun myötä ei välttämättä enää talkoovoimin.
– Luulen, että jossain vaiheessa on pakko mennä siihen palkalliseen työntekijään, hän sanoo.
Toiminnan järjestämisvastuun siirtyminen karavaanareiden talkoovoimista palkatuille työntekijöille säästää lomalaiset isäntävuoroilta, mutta käytännössä pakottaa samalla nostamaan kausipaikkojen hintoja.
Esimerkiksi palkattujen työntekijöiden hoitamalla Jurvan leirintäalueella karavaanarikausipaikan hinta on kesäksi 500 euroa. Lukkuhaassa kesäkausipaikka kustantaa nyt 280 euroa.
Lukkuhaan kokeneista kausipaikkalaisista aistii ylpeyden leirintäalueesta. Talkootyö toki vaatii kesänviettäjiltä aikaa ja voimavaroja, mutta yhdessä hoidettu paikka tuntuu kuitenkin vahvasti omalta.
Realiteetit kuitenkin ovat mitä ovat. Jos talkootöihin ei ole tekijöitä, on siirryttävä palkalliseen työvoimaan, jos paikka auki halutaan pitää.
Ja miksipä ei haluttaisi. Kävijöitä tuntuu riittävän.
