Erik Gedeon: Ikuisesti nuori. Suomennos Sanna Niemeläinen. Ohjaaja Pentti Kotkaniemi, kapellimestari Sauli Perälä. Koreografi Miika Alatupa, lavastaja Mika Haaranen, puvut Emilia Eriksson, äänet Heikki J. Järvi, valot Olli Haakana, maskit ja kampaukset Ella Stolt. Rooleissa mm. Oiva Nuojua, Timo Luoma, Sonja Halla-aho. Ensi-ilta Vaasan kaupunginteatterissa 31.10.2025.
Vaasan kaupunginteatteri on löytänyt ohjelmistoon menevän naurupommin sopivasti näin pikkujouluaikaan. Musiikkinäytelmä Ikuisesti nuori saa katsomossa sukat pyörimään jaloissa!
Tarina sijoittuu tulevaisuuteen, muutamia vuosikymmeniä nykyajasta eteenpäin. Vaasan kaupunginteatterin näyttelijät esittävät itseään noin 80–90-vuotiaina. He viettävät iltansa eräänlaisessa hoitokodissa, jossa hoitaja pitää heistä huolta.
Hoitajan silmin entiset näyttelijät ovat hiukan höpsähtäneitä, kuin lapsia jälleen. Hän puhuttelee yksittäistä vanhusta me-muodossa, tyyliin: "Olemmeko nukkuneet hyvin?", ja laulaa vanhuksille virsiä ja kansanlauluja.
Naurun takana herää ajatus
Kun hoitajan silmä välttää, vanhukset ovat kuin pahaiset kakarat. He hulluttelevat ja intoutuvat laulamaan ja tanssimaan iskelmiä, diskoa ja rock'n'rollia. Jalka-, lonkka- ja muut kivut saavat huutia, kun rokki soi!
Ilmeisesti musiikki nuorentaa ja tekee hyvää, kuten tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneetkin. Ainakin vanhukset lähtevät illan lopuksi nukkumaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin he olivat hoitokotiin tullessaan.
Siitä juopasta, mikä on hoitajan – tai ylipäätään ulkopuolisten – käsitys vanhuksista, ja mikä on vanhusten oma käsitys itsestään, revitään kosolti huumoria.
Naurun lomassa alkaa itsekin miettiä, miten sitä oikein näkee nykypäivän vanhukset. Monet heistä ovat kasvaneet vaikkapa Elvistä tai The Beatlesia kuunnellen. Moni haluaa edelleen kuunnella nuoruutensa musiikkia, eikä mitään kansanlauluja.
Kaunis, rietas, onnellinen
Näytelmää kannattelee kapellimestari-Sauli (Sauli Perälä), joka on loistava pianisti. Musiikkinäytelmässä soi musiikki lähes koko ajan. Lavalla kuullaan muun muassa Juha Tapion kaunis kappale Kaksi puuta, Bee Geesin Stayin' Alive ja näytelmän nimikappale, Alphavillen balladi Forever Young.
Kappaleet herättävät muistoja, mutta niiden sanat voi tulkita myös vanhusten viestiksi katsojille. Esimerkiksi Kaija Koon Kaunis, rietas, onnellinen tai Gloria Gaynorin I Will Survive saavat uusia ulottuvuuksia tässä esityksessä.
Itseäni ilahduttivat "välikappaleina" sellaiset pianoklassikot kuin Dave Brubeckin Take Five ja Scott Joplinin The Entertainer.
Sen sijaan ensimmäisen näytöksen lopun sikermä, jonka Perälä oli itse koonnut, oli varsinainen sekasotku. Kappaleista tuli potpurissa liian lyhyet pätkät, jotta tunnelmaan olisi päässyt mukaan, ja lauluja oli liikaa.
Visuaalisesti upea
Mika Haarasen suunnittelema lavastus on toimiva, ja taustan kuvagalleria kaupunginteatterin henkilökunnasta on upea. Taustakuvaa hallitsee Allu Tuppuraisen iso Rölli-hahmo. Tuppurainen oli vuosikymmenet kaupunginteatterin rakastettu näyttelijä, mestarihauskuuttaja. Aikaa sitten eläköityneellä Tuppuraisella on tärkeä rooli vielä tässäkin komediassa.
Ikuisesti nuori -musiikkikomedian on ohjannut Suomen kärkikastiin kuuluva komedia- ja farssiohjaaja Pentti "Bona" Kotkaniemi. Ilman kokenutta ohjaajaa tästä näytelmästä tuskin olisi tullut niin hauska kuin se on nyt.
Kotkaniemen vahvuus on nimenomaan henkilöohjaamisessa, ilmeiden, eleiden ja liikkeiden ajoituksessa. Pitkiä pätkiä näytelmästä kerrotaan ilman repliikkejä. Silti katsojaa naurattaa tai ainakin hymyilyttää koko ajan.
Toki tärkeä osa huumorinäyttelemistä on myös koreografian kulku. Enkä tarkoita nyt pelkästään tanssikoreografiaa, vaan esimerkiksi sitä, millä hetkellä ja millä tavoin kuljetaan ovista. Kaupunginteatterin oma tanssija Miika Alatupa onnistuu ensikertalaisena koreografina hyvin.
Ihastuttava oli myös Olli Haakanan suunnittelema valaistus, jossa käytettiin paljon pintojen kaunista liukuvärjäystä.
Napakymppi näyttelijöiltä
Teatterin valojen tai'assa rypyt siliävät, ja vanhuksista kuoriutuu nuoria kapinallisia jälleen.
Komedian näyttelijät ovat kerrassaan upeita, aivan jokainen. Täysin napakymppi suoritus kaikilta! Lavalla nähdään Anna Lemmetti-Vieri (hoitaja) sekä itseään vanhoina näyttelevät Sonja Halla-aho, Toni Ikola, Anni-Maija Koskinen, Timo Luoma, Oiva Nuojua ja kapellimestari Sauli Perälä. Kaikki antavat palaa täysillä! Ja mikä habitus itse kullakin! Emilia Erikssonin suunnittelema puvustus on kaunis ja kertoo paljon kunkin vanhuksen persoonasta.
Ikuisesti nuori -komedian on kirjoittanut Erik Gedeon ja suomentanut Sanna Niemeläinen. Olisin toivonut Vaasan-esitysversioon enemmän dramatisointia. Teatterissa kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, olisi ollut hauska kuulla tarinoita vaikkapa juuri Allu Tuppuraisesta tai millaisia kommelluksia Vaasan näyttämöillä on ollut.
Teatterifriikkejä lämmittävät lukuisat Shakespeare- ja Tsehov-sitaatit. Aikansa kuluksi voi vaikka laskea, kuinka monta näytelmää repliikeistä tunnistaa.
Paikallisuutta on näytelmän loppupuolella tuotu mukaan, mutta siinä on menty överiksi. Paikallisradion toimittaja Anssi Marttinen mainitaan näyttämöllä, mikä on luonnollisesti kunnianosoitus hänelle. Minusta tuo kohtaus tuntui kuitenkin teennäiseltä ja päälleliimatulta. Sitä paitsi, tuskin Marttinenkaan enää radiota tekee 30–40 vuoden päästä.
Ikuisesti nuori on hauska synkän syksyn piriste, jossa katsoja viihtyy, mutta saa myös pureksittavaa kotimatkalle.
