Presidentinvaalien jälkeen alkoi mediassa kauhea voivottelu ja ulvonta kansan väitetystä kahtiajakautumisesta. Ja katin villat – sanon minä! En ole vaalin tuloksen selvittyä nähnyt tai muutenkaan havainnut kaduilla ja torilla käyskennellessäni mitään ihmisten välistä eripuraa. Eivät ole Pekan kannattajat ryhtyneet poliittiseen lakkoon tai muutoinkaan osoittaneet vastustavansa vaalin lopputulosta.
Väite on itseään toimittajiksi kutsuvien senttareiden luomus, jonka ainoana tarkoituksena on saada räväköitä otsikkoja ja sitä kautta lisätä myyntiä. Valitettavasti suurelta osalta toimittajista puuttuu sekä yleissivistystä, että etenkin historian tuntemusta ja tajua. Erityisen valitettavana pidän sitä, että muuten suuresti arvostamani päätoimittaja Mantila eräässä pääkirjoituksessa yhtyi median laulukuoroon.
Asiahan on niin, että aina, kun vaaleissa on vain kaksi vaihtoehtoa, niin tulos on lähellä 50–50. Tästähän meillä on kokemusta vuoden 1994 EU-kansanäänestyksestä ja kaikista Koiviston kauden jälkeen pidetyistä presidentinvaaleista. Näissä kaikissa äänet jakautuivat muutaman prosenttiyksikön heitolla fifty-fifty-tuloksesta. Sama kokemus on saatu oikeastaan kaikissa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 1800-luvulta alkaen, Britannian parlamenttivaaleissa. Kansa hyväksyy vaalituloksen, koska se tajuaa niukankin enemmistön kuuluvan demokratiaan.
Jos välttämättä halutaan etsiä kansaa jakavaa toimintaa, ei niitä ole kuin ammattiyhdistysmafian häikäilemätön demokratian sabotointi. Ay-pomojen mielestä heillä pitää olla veto-oikeus eduskunnan enemmistöön nojaavan maan laillisen ja demokraattisesti valitun hallituksen päätöksiin. Asiaa sivusta seuranneena olen tullut siihen lopputulokseen, että mainitsemani mafiosot eivät välitä kissan pissinkään vertaa palkansaajien asemasta ja eduista, vaan ainoastaan omista, hyväpalkkaisista palleistaan.
Jos kansa on tyytymätön hallituksen toimintaan, se äänestää uudet miehet remmiin. Muistaakseni näin kävi ihmelapsi Sanna Marinille ja kumppaneille.
Mutta, Hallituksesta ja sen luottamuksesta päättää kansalta valtakirjan vaaleissa saanut eduskunta eikä mikään ulkoparlamentaarinen kopla.
Toinen mantra, jota pressanvaalien eka kierroksen jälkeen huudettiin oli, että etelän suuret kaupungit yksin valitsevat presidentin ja maakunnat jäävät mopen osille. Vaan kuinkas kävikään. Kaikki isot kaupungit menivät Haavistolle ja maakunnat Stubbille. Eikähän edes Il-Pon toimitus voi sille mitään, että linjan Merikarvia–Padasjoki–Lappeenranta eteläpuolelta valitaan 166 kahdestasadasta kansanedustajasta. Kaikki kunnia maakunnille, mutta kun hehtaarit eivät äänestä
Matti Jaakkola
varatuomari
Mustasaari