Maakuntamme yhteinen tahtotila on syvällisempi kansainvälistyminen monilla eri rintamilla. Yksi selkeästi ilmaistu tavoite sekä maakuntastrategiassa että korkeakoulustrategiassa on kolminkertaistaa kansainvälisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden määrä. Kun lähtötaso on matala, kolminkertaistamisen ei pitäisi olla niin mahdoton asia. Huumori ja resurssit ovat kuitenkin koetuksella, kun neljättä kertaa teet samaa hakemusta ja joka kierroksen jälkeen saat kansainvälisiltä arvioitsijoilta erilaiset ja keskenään ristiriitaiset palautteet.
Seinäjoen ammattikorkeakoulun johtama ja EU:n rahoittama puolitoistavuotinen omistajanvaihdosten herättelyä koskeva hanke päättyi kesäkuussa. Kansainvälistymisen riemua ja riesaa oli tässäkin hankkeessa, jossa kumppanimme olivat Espanjasta, Kroatiasta, Ranskasta ja Ruotsista.
Oli hienoa havaita, kuinka pitkällä olemmekaan Suomessa ja ennen kaikkea Etelä-Pohjanmaalla pienten yritysten omistajanvaihdosten edistämisessä. Yrittäjien ikääntymiseen oli kuitenkin jo havahduttu muissakin maissa, sillä ilmiö on yhteinen koko Euroopassa.
Hankkeen aikana saimme ihastella ja ihmetellä eri maiden kummallisuuksia. Aika hankalaa on Espanjassa saada viestiä läpi, että ikääntyvien yrittäjien tulisi aloittaa sukupolvenvaihdosten suunnittelu mahdollisimman aikaisin ja siirtää omistusta ja vastuuta vähitellen lapsilleen.
Espanjan lainsäädännön mukaan perintö- ja lahjaverosta saa 90 prosentin huojennuksen vasta sen jälkeen, kun yrityksen omistaja on kuollut ensin. Tämä saa nostamaan peukun Suomen lainsäädännölle, vaikka emme olekaan niin pitkällä huojennuksissa kuin Ruotsi, missä perintö- ja lahjavero on kokonaan poistettu.
Ruotsissa ei tosin juuri muutoin yhteiskunnan taholta kiinnitetä huomiota omistajanvaihdosten edistämiseen. Ranskassa oli hienoa, että kauppakamarit soittelivat 55 vuotta täyttäneille yrittäjille herätelläkseen heitä valmistautumaan jatkajan etsintään.
Kroatia oli porukassa eniten hakemassa oppia muilta. Tällä hetkellä sieltä puuttuu kaikki, mikä esimerkiksi meidän suomalaiselle omistajanvaihdosten ekosysteemille on jo itsestään selvyys. Heillä on puutteita lainsäädännöstä, asiantuntijoista, Finnveran kaltaisista rahoituslaitoksista, online-yrityskauppapaikoista ja kaiken kukkuraksi heiltä puuttuvat myös ostajat ja myyjät markkinoilta. Kroatia on kuitenkin erittäin innokas viemään kehitystä eteenpäin ja veikkaankin, että muutaman vuoden päästä saamme mennä sinne ihastelemaan, kuinka nopeasti ovat saaneet asioita eteenpäin. Aivan samoin kuin meillä on käynyt monissa asioissa Viron kanssa.
Mukavan tutkijaporukan kanssa oli ilo tavata useita kertoja, vaikka kahden päivän pikamatkat eri puolille Eurooppaa synnyttävät enemmän fyysistä väsymystä kuin virkistäytymistä. Riesapuolena oli saada kumppanit pysymään sovituissa aikatauluissa ja ymmärtämään sovitut asiat samalla tavalla. Ei se tosin ole aina helppoa suomalaistenkaan kanssa.
Elina Varamäki
Kirjoittaja toimii vararehtorina Seinäjoen ammattikorkeakoulussa.