Kansainvälisiä tapahtumia seuratessani huomio kiinnittyy eri valtioiden vastuuseen kunnioittaa kansainvälistä oikeutta. Suomessa tätä asiaa pidetään ulkopolitiikan kulmakivenä. Lisäksi meidän hallinnollemme on erittäin tärkeää kustannuksista piittaamatta ylläpitää Euroopan Unionin velvoitteita jäsenvaltioille.
Keskeisiä tavoitteita ovat: EU-oikeuden noudattaminen, perussopimusten ja arvojen kunnioittaminen, toimivallan rajoittaminen, sisämarkkinoiden toimivuuden varmistaminen, budjettivelvoitteet ja yhteisten politiikkojen tukeminen.
Valitettavasti on taas nähty, että em. sopimuksilla ei ole ulkopolitiikassa mitään merkitystä. Venäjä on sotinut Ukrainassa jo yli 10 vuotta, joista lähes 4 vuotta täysimittaisesti. Euroopan Unioni on voimaton sivustaseuraaja, joka laatii lähinnä pakotteita ja esteitä Venäjälle kirjallisessa muodossa. Kansainvälisillä merialueilla seilaavat Venäjän varjolaivaston alukset vapaasti kaapelivaurioita aiheuttaen. Taas on muutama merimies näön vuoksi pidätettynä, mutta mihinkään vahingonkorvauksiin ei tule ratkaisua? Venäjältä jäädytettyjä miljardeja ei jostain syystä voida käyttää, sillä EU:n jäsenvaltioista osa ei noudata EU:n oikeutta eikä perussopimuksia.
Euroopan komission tulisi valvoa EU-oikeuden soveltamista ja tuomioistuimen tulisi varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa. Rikkomusmenettelyt ja mahdolliset seuraamukset (sakot, rahoituksen evääminen) voivat tulla kyseeseen, jos sääntöjä rikotaan.
Näin hienosti asiat eivät valitettavasti ole, sillä sekä Unkari että Slovakia kaipaavat takaisin entisen Neuvostoliiton yhteyteen. Kyseisiä maita ei kuitenkaan eroteta EU:n jäsenyydestä, vaan mieluummin maksetaan heille erilaisia tukia elämisen helpottamiseksi. Suomen edustajat EU:n parlamentissa äänestävät tukien puolesta. Köyhtyvä Suomi halutaan jatkossakin pitää nettomaksajan roolissa, eikä alennuta hakemaan EU:n tukia esimerkiksi infrastruktuurin ylläpitoon?
Putin kumppaneineen uhkaa ydinsodalla Eurooppaa, mikäli heidän toimintaansa estetään. EU:n johtajat kuuntelevat pelolla kyseisiä puheita.
Sitten on toinen Lännestä, jolle ei vielä ole myönnetty rauhan Nobelia. Varmaan siitä mielensä pahoittaneena hän lopetti rauhanneuvottelut ja alkoi sotimaan ja haastamaan riitaa joka puolella. Haluaa Grönlannin, Kanadan, Etelä-Amerikan ja Afrikan kansallisen turvallisuutensa tähden. Kokee tarvitsevansa toisten maita ja mantuja omien kansalaistensa elinolosuhteita parantamaan. Haluaa irrottautua yhteistyöstä Euroopan kanssa ja silmänlumeeksi huumesodan varjolla himoitsee Venezuelan öljyjä. Luopui jo aiemmin ajatuksesta suojella ilmastoa ja lentelee maansa läpi viikonloppuisin golfin peluuseen.
Euroopan johtajista kukaan ei uskalla sanoa mielensäpahoittajalle suoraan, vaan diplomatian keinoin yritetään olla ystävällisiä. Suomi ostaa viimeisillä rahoillaan lentokoneita ja sai vastineeksi parin jäänmurtajan tilauksen. Täällä edustajamme paistattelevat kuin taloutemme olisi kääntymässä voitolliseksi.
Ei näytä Lännen mies myöskään kunnioittavan kansainvälisiä oikeuksia. Voi olla, että hän ehtii sotkea maailmanjärjestystä vielä paljon.