Suomi junnaa käsijarru tanakasti päällä. Kykenemättömyydestä saatiin kouluesimerkki työmarkkinoilta, kun Hakaniemen ay-pomot käänsivät selkänsä yhteiskuntasopimukselle.
Konsensus-Suomi riutuu kokovartalokipsissä ja toivoo pelastajaa jostakin mystisestä maailmantalouden onnenkantamoisesta.
Kuten työmarkkinoilla, isot ratkaisut ovat nyt ajankohtaisia myös aluehallinnossa.
Toivoa sopii, ettei työmarkkinoiden kädettömyys leviä pohjalaisiin päättäjiin.
Aluehallinnon karkeinta virhettä, historiallisten läänien hävittämistä, sietäisi korjata nyt, kun uusia sosiaali- ja terveysalueita aletaan taas piirrellä.
Parasta olisi, jos sote-alueet ottaisivat myös muita alueellisia tehtäviä hoitaakseen, kuten Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan Tuomas Pöystin selvitysryhmä ehdotti.
Työmarkkinoiden yhteiskuntasopimus olisi tuonut myönteisempää näkymää tulevasta. Paremmasta tulevaisuudesta on kyse myös aluehallinnon uudistuksessa, sotessa.
Yhtenäinen Pohjanmaa olisi vahva tekijä kansakunnan kakun kasvattamisessa.
Nyt pohjalaismaakunnat jäävät valtion rahan jaossa turhan usein mopen osille.
Yksi mittari on valtion tuotekehitysrahat. Niitä ei juuri lännessä näy. Helsinki vie niistä leijonanosan, vaikka pääkaupunki on tehnyt kaikkensa päästäkseen eroon teollisuudestaan. Verovaroin ylläpidettävät tutkimuslaitokset pysyvät visusti kehäkolmosen sisällä.
Pohjanmaa nousisi yhtenäisenä alueena kilpailemaan kansantulollaan maan kakkosalueen tittelistä Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen jälkeen. Yritteliäisyydessä Pohjanmaa olisi ylivertainen. Väkilukuun suhteutettuna maan ykkösvientialueeksi noussut Vaasan seutu säteilisi paremmin viennin osaamista myös Etelä-Pohjanmaan puolelle.
Identiteetin aliarvioiminen kuuluu viime vuosien kärkipoliitikkojen suurimpiin virheisiin. Sen takia päätettiin kelvottomista suurlääneistä, niiden jälkeen elyistä ja aveista ja kaupan päälle hukattiin mahdollisuudet isompaan kuntauudistukseen. Vaikuttaa siltä kuin päättäjät eivät enää tuntisi kansaa.
Suomalaisten ymmärryksen väheksyminen näkyy myös työmarkkinapöydissä. Kansalaiset ovat valmiita nostamaan maan suosta säästämällä ja tinkimällä, mutta ay-herrat haluavat jatkaa vaikka jorpakkoon, kunhan ykkösluokassa.
Vielä 1990-luvulla Suomi eli lintukodossa, jota globalisaation myllerrykset eivät suuremmin liikuttaneet. Liekö sattuma, että puoluepäsmäröinti aluehallinnolla aloitettiin juuri silloin. Nyt eletään maailmanlaajuisessa kilpailussa, jossa puoluepukaroinnilla ei ole hyttysen ininän merkitystä.
Kilpailija ei ole naapurikunta tai -maakunta, vaan haastajat löytyvät Aasiasta, Itä-Euroopasta; sieltä missä talous nyt kasvaa.
Muuttuneet olosuhteet näkyvät teollisuuden rakennemuutoksessa, Venäjä-kaupan ongelmissa, euron kriisissä ja muissa ulkopuolisen maailman myllerryksissä. Myös julkisen puolen tulee ymmärtää muuttunut tilanne.
Yhtenäisen Pohjanmaan vääntövoima politiikassa on juuri nyt harmittavan rajoittunut. Pohjalaisia ministereitä ei ole ja oma-aloitteisuus loistaa poissaolollaan. Vaarana on joutua pieneksi ja syrjäiseksi palaseksi isojen peliin.
Nyt ei kannattaisi jäykistyä työmarkkinaparonien kanssa samaan kokovartalokipsiin ja toivoa pelastusta jostakin ulkopuolelta.
TONI VILJANMAA
toni.viljanmaa@i-mediat.fi
Twitter: @TSViljanmaa