Tilastojen mukaan Suomessa noin 2,5 % palkansaajista tienaa yli 100 000 euroa vuodessa. Tämä ryhmä maksaa kuitenkin yli 20 % kaikista tuloveroista. Euroina tämä on lähes 7 miljardia. Silti Suomesta löytyy tuhansittain henkilöitä, joilla riittää aikaa ja voimia kadehtia sydämensä pohjasta tätä porukkaa. Siis suurinta yksittäistä veronmaksajaryhmää. Ja kuten olemme monen kadehtijan suusta kuulleet, tämä sama kadehtijaporukka olisi valmis sälyttämään tälle tuloryhmälle entistä enemmän veroja maksettavaksi.
Kysymys kuuluukin, milloin tämä 2,5 prosentin veronmaksajaryhmä kyllästyy tähän kadehtimiseen.
Jatketaanpa kateusketjua. Entäpä jos tämä 2,5 %:n ryhmä tuumaisikin pitää sapattivuoden. Toki heistä osa varmaan edelleen kävisi töissä, koska työ on heille yksi elämän tärkeimmistä asioista. Mutta heidän taloudellinen asemansa mahdollistaisi myös sen, että heidän ei olisi mikään pakko nostaa kokonaiseen vuoteen palkkaa lainkaan. Suomen verotulot romahtaisivat tällä päätöksellä vähintään 5–6 miljardia euroa. Ja kun tämä ynnätään yhteen nykyisen valtiontalouden vuositason alijäämän, 12,5 miljardin euron kanssa, Suomen valtion todellinen alijäämä olisikin vähintään 18–19 miljardia. Yksikin tällainen vuosi suistaisi Suomen hallitsemattomaan velkaongelmaan.
Toinen merkittävä seikka olisi tietenkin bruttokansantulon aleneminen usealla prosenttiyksiköllä, koska 6 miljardin verotuloja vastaava palkkasumma pienentäisi merkittävästi käytettävissä olevaa tulovirtaa. Negatiiviset seuraukset voisivat tällöin olla vähintään tuplat verotulojen menetykseen nähden, kuten esimerkiksi arvonlisäverokertymän alenema. Tämän jälkeen valtiontalouden alijäämä olisikin jo reippaasti yli 20 miljardia. Sillä lailla, sanoisi Tarvajärvi.
On aika outoa, että joku edelleen jaksaa kadehtia niitä, jotka omalla merkittävällä panoksellaan huolehtivat tämän maan veroeurojen kerryttämisestä. Onko siis niin, että ne, jotka hyötyvät eniten tämän 2,5 %:n ryhmän verotuloista, ovat myös se äänekkäin kadehtijaporukka. Mietin vain, että mikähän estää tätä kadehtijaporukkaa ottamasta itselleen oman y-tunnuksen ja tienaamaan oman elantonsa itsenäisenä yrittäjänä. Osaaville käsille tuntuu olevan töitä. Isäpapalla olikin tapana sanoa meille koltiaisille: Ei Jumala laiskoja elätä.
Osmo Autio
Lapua