Vaasalle mollivoittoinen sairaalalinjaus pakottaa seuraamaan pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työtä yhä tarkemmin.
Herää kysymys, mikä merkitys puoluepolitiikalla on isoissa rakenteellisissa päätöksissä. Työttömyydessä rimpuileva Suomi on tilanteessa, jossa puoluepolitikoinnin luulisi väistyvän. Toivottavasti näin myös käy.
Peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) teki, mitä odotettiin. Keskustan kannatusluvut kevään 2015 eduskuntavaaleissa kertovat päätöksen karuista lähtökohdista: Vaasa 6,9 prosenttia, Seinäjoki 31,3 prosenttia.
Seinäjoki sai laajan sairaalapäivystyksen ja Vaasa joutuu tyytymään suppeampaan. Vaativammat leikkaukset siirrettäneen Vaasasta Seinäjoelle. Pääperusteena on tavoitettavuus. Moni asia on auki.
Eduskunnan valiokunnissa linjauksen vatkaaminen vasta alkaa. Päätöksen perustuslaillisuus katsotaan tarkkaan. Erityisesti ruotsinkielisten palveluiden saatavuus läpivalaistaan.
Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen kummasteli sote-valmistelua viime Sunnuntaisuomalaisessa. Marssijärjestys on outo: ensin tulee poliittinen linjaus, sitten selvitetään perustuslakia.
On muistettava, että perustuslaki on Suomi-nimisen tasavallan perusta. Sitä vastaan ei kannata puoluepukareiden pullikoida. Perustuslaki on puolueita paljon painavampi.
On puntarissa muutakin. Kansantaloudellisesti Vaasan seutu on Suomen valopilkku, jossa tehty työ kelpaa hyvin maailmanmarkkinoille. Hallitus puhuu mielellään kasvusta. Toivottavasti puhe ei jää suun pieksennäksi. Siitä koko Suomi kärsisi.
Isänmaan etua ajava hallitus ei voi tietoisesti vaarantaa vienti-Suomen sykkivän sydämen elintoimintoja. Hyvinvointipalveluiden tulee pelata Suomen kärkiseuduilla.
Kannatuskin murenee, jos sairaalasta loppuu hoito. Vientirahoilla myös sairaalat pyörivät, jos ovat pyöriäkseen. Myös maalaisliittolaisten kannattaa oppia pitämään huolta lypsävästä lehmästä nimeltä Vaasa.
TONI VILJANMAA