Istuessani viime viikolla SJK-HJK jalkapallopelissä totesin, että olisi jo aika kirjoittaa urheilusta. Se ei ehkä ole vahvin alueeni, joten kirjoitan ainoasta asiasta, mistä itselläni on kokemusta eli kannattamisesta.
Menestyvän seuran reseptissä kannattajat ovat yksi raaka-aine. Lisäksi seura tarvitsee muun muassa aktiivista ja pitkäjänteistä juniorityötä, innostuneita tekijöitä sekä yhteistyökumppaneita.
Kannattajat ovat henkinen pääoma, mutta myös taloudellinen. He tuovat seuroille merkittäviä rahavirtoja lipputulojen muodossa. Rahavirroilla pystytään maksamaan pelaajille parempia palkkoja, hankkimaan parempia pelaajia, sekä luomaan parempia olosuhteita lajin harrastamiselle tai ammattimaiselle osaamiselle.
Henkisellä pääomalla taas tarkoitan sitä, että kannattajat luovat urheilijoille syyn menestyä myös huonompina päivinä. Kannattajia ei saa pettää. Peliä ei pelata vain itselle, joukkueelle tai seuralle. Se pelataan ja voitetaan kannattajille. Myös pettymys tappiosta surraan heidän kanssaan. Tämä on valtava voimavara pelaajille.
Minä olen kannattaja. Alajärveläislähtöisenä on pesäpallon kannattaminen minulla eniten veressä (ja siitä lajista osaan myös vaihtaa muutamia melko asiantuntevan kuuloisia ajatuksiakin). Vimpelin Vedon parin viikon takaisessa mestaruuspelissä törmää yhteen intohimmoisimmista faneista. Itseasiassa vetolaisuuden voisi määritellä synonyymiksi intohimoiselle kannattamiselle. Vimpelissä ei tyydytä istumaan hiljaa ja huokaisemaan kevyesti juoksujen tai palojen kohdalla. Siellä pukeudutaan, huudetaan, taputetaan, kannustetaan ja ennen kaikkea tunnetaan pelin ensimmäiseltä minuutilla viimeiseen asti.
Viime viikkoiseen Seinäjoen jalkapallokerhon peliin tuli 4100 kannattajaa. Osa aktiivisempia kuin toiset. Jotkut saapuivat paikalle vasta kun mestaruus häämöttää, eikä se ole väärin. Kaikille kannattajille on paikkansa. Ei voi odottaa, että kaikki olisivat yhtä sitoutuneita lajiin tai joukkueeseen. Toivottavaa on se, että jos joukkue ei menestykään tai pelaa korkeimmalla sarjatasolla, niin siltikin löytyy kannattajia. Niitä, jotka seuraavat läpi hyvien ja huonompien aikojen. Tukevat joukkuetta sekä henkisesti että taloudellisesti.
Tähän törmäsin viime viikolla S-kiekon ja Virkiän jääkiekkojaoston tilaisuudessa. Jääkiekkoa ei Etelä-Pohjanmaalla pelata korkeimmalla sarjatasolla ja ennen kuin menestystä voi tullakaan, tehdään paljon pitkäjänteistä työtä ja kehittämistä. Yksikään joukkue tai seura ei ole menestynyt ilman sitä. Eikä yksikään seura ole menestynyt ilman kannattajia, joita toivottavasti riittää joka seuralle ja joukkueelle.
Ja kun olette katsomossa muistakaa, että ääni saa kuulua ja värit näkyä muiltakin, kuin innokkaimmilla kannattajilla!
Laura Syväoja
päätoimittaja