Loppuottelijat, KalPa ja SaiPa, ovat palanneet viimeistään viidennessä jääkiekon SM-finaalipelissä perjantaiksi lähtötelineisiin.
Liigamitaleja kolmin kappalein seurahistoriassaan napanneelle KalPalle tyrkytetään ennakkosuosikin asemaa, kun mestaruus on sille kotihallissa Kuopiossa katkolla. Finaalitulokas SaiPa on altavastaaja.
Kolme loppuottelua peräkkäin hävinneelle SaiPalle altavastaajan rooli on ennestään tuttu.
Viime vuodet Liigan sarjataulukon häntäpäätä nuohonnut SaiPa on tällä kaudella tottunut näpäyttämään epäilijöitään. Esimerkkejä?
Runkosarjassa täpärästi puolivälierien kotiedun hävinneen SaiPan piti 0–2-tilanteessa sulaa pudotuspeliavauksessa TPS:ää vastaan: Ei sulanut, vaan eteni jatkoon kahdeksan joukkoon.
Miljoonaliigalaisen HIFK:n piti päättää SaiPan satu puolivälierissä: HIFK:n kausi päättyi neljässä ottelussa, 0–4.
Ennen KalPa-finaaleja SaiPa raivasi tieltään trillerimäisissä välierissä raumalaisen Lukon. Finaalisarjassa 1–3 tappiolla olevalla SaiPalla ei ole perjantaina Kuopiossa tavallaan enempää hävittävää.
– Ollaan pudotuspeleissä tällaisia tilanteita ennenkin koettu ja veitsen alta noustu, SaiPan ykköskentällisen puolustaja Saku Salminen perusteli.
Sähkökatkoksesta vapputunnelmaa
Vaikka SaiPa neljännessä finaalikohtaamisessa kärsi tuloksellisesti nihkeän 0–2-kotitappion, vapunaattona Lappeenrannan kisapuistossa nähtiin maakunnan ikioma Etelä-Karjala United.
Yleisöä havahdutti yhteinen kantakokemus, kun kellon näytettyä keskiviikkona 17.04 Kisapuiston hallivanhus yhtäkkiä pimeni sähkökatkon takia. Epätavallinen häiriö johtui teknisestä viasta, joka katkaisi sähköt Lappeenrannan itäisessä keskustassa.
Katsojien kännyköiden valomeri loi halliin väärentämätöntä vapputunnelmaa. Tauko kesti varttitunnin.
Hallin lämmössä lohjenneen jään korjailu venytti avauserän kokonaisajaltaan lähes tunnin mittaiseksi.
Luumäeltä Lappeenrannan kisapuistoon ajaneet Samuli ja Anne Soronen ahmivat SaiPa-elämyksiä häiriöistä huolimatta hyvällä mielellä.
– SaiPan peleihin on kasvanut vuosien mittaan kiinni, kun Niklas-poikamme pelaa seuran U16-junioreissa, Samuli Soronen kertoi.
– SaiPan kannattajien reilua meininkiä on ilo katsella, Anne Soronen kehui.
– SaiPa ansaitsisi uuden hallin, jossa pelata jääkiekkoa. Ja se pitää rakentaa Lappeenrannan keskustaan, aviosiippa Samuli huomautti väliin.
SaiPan menestyskauden lumipalloilmiöstä oli hentoisia enteitä jo loppukesästä, jos osasi olla tarkkana.
– SaiPahan voitti Raumalla perinteisen Pitsiturnauksen. Sitä vain ei muualla Suomessa noteerattu, Samuli Soronen muistutti naurahtaen.
Maakuntahenkeä
Muutaman kilometrin päässä Kisapuistosta jyskäsi tuhansien katsojien kansoittama Torikatsomo – tai Lappeenrannassa paikallisen grilliherkun mukaan nimetty Vetykatsomo.
Naapuripitäjä Imatrallakin on haltioiduttu SaiPasta niin paljon, että Imatrankosken Koskenpartaalle oli pystytetty pudotuspeleihin torikatsomoja. Se on merkki maakunnallisesta yhteishengestä.
Joskus 1980-luvun lopussa Lappeenrannan ja Imatran välissä sijaitseva Joutseno oli palomuuri, joka erotti Etelä-Karjalan tunnetuimmat pitäjät henkisesti toisistaan. Imatra eli tuolloin pesäpalloa, Suomen mestaruutta jahdanneen Imatran Pallo-Veikkojen hengessä.
Imatran Ketterä on viime vuodet nautiskellut menestyksestä Liigaa alemmalla sarjaportaalla Mestiksessä. Lappeenranta ja Imatra ovat löytäneet kiekkoyhteistyössä toisensa. SaiPan peleihin kulkee Imatralta karavaanillinen autoja.
– SaiPassa on pelannut paljon imatralaislähtöisiä pelaajia, jääkiekon emeritustoimittaja Reijo Suikki kertoo.
Suikki tuntee varsinkin eteläkarjalaisen jääkiekon salat. Hän muistelee nähneensä SaiPan ensimmäisen ottelun paikan päällä vuonna 1959.
Muun muassa Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen tiedotuksesta aikoinaan vastannut Suikki oppi Leijonissa nuolaisemaan vasta, kun siihen oli varmasti aihetta. Ei hän SaiPastakaan uhoa liikoja perjantain finaalin varalle, mutta KalPalla on riittävästi urakkaa katkaista ottelusarja.
– Kun SaiPalla on veitsi kurkulla, se voi lähteä seuraavaan otteluun iloisin mielin. Enempää hävittävää ei ole, Suikki sanoo.
"Jäätävä, mahtava kausi"
Lappeenrannan kisapuiston 1972 valmistuneeseen jäähalliin on finaalipäivänä löytänyt tiensä mies, joka on alun perin Porista. Hän on SaiPan alle 20-vuotiaiden joukkueen päävalmentajana viimeksi toiminut Ari Santanen.
Etelä-Karjalan Lappeenrantaa ja Satakunnan Poria ei ole mielletty Suomen kartalla hengenheimolaisiksi. Porin Ässien SM-liigajoukkueessa peliaikaa saanut Santanen vaihtoi 1980-luvun lopussa ennakkoluulottomasti maisemaa ja suuntasi itää kohti.
– Ässät putosi 1. divisioonaan, ja SM-liigassa SaiPassa oli pelipaikka, Santanen muisteli yli 35 vuoden takaista päätöstään.
SaiPan kaudesta jää tänä keväänä makea maku suuhun, kävi finaalipäätöksessä miten hyvänsä.
– Jäätävä, odottamattoman mahtava kausi on ollut, Santanen fiilisteli.
Hän voi Ässien kasvattina muistella jälkeenpäin, että puolivälierissä Ässät pakotti KalPan seitsemään otteluun.
KalPa tasapainossa
Jääkiekkoa useamman vuosikymmenen läheltä seurannut Reijo Suikki kehaisee vilpittömällä mielellä finaalisarjan toista keltamustaa väriä tunnustavaa joukkuetta.
– KalPa on pelannut erittäin tasapainoisen kauden. Jos mestaruus tulee tullakseen, KalPa on sen ansainnut, Suikki sanoo.
– SaiPalla on viime peleissä tökkinyt maalinteko. Siihen pitää saada parannusta, hän evästää.
-----
Juttua on korjattu klo 16.58: KalPalla on kolme liigamitalia, ei kaksi, kuten aiemmin virheellisesti kerroimme.