Onko siinä sosiaalisessa mediassa mitään järkeä? Tällaisen kysymyksen esitti hyvän ystäväni isä pojalleen tyynenä kesäyönä veneessä kummankin odottaessa, että kuha taivuttaisi vavan mutkalle.
Ystäväni mietti hetken, että onkohan nyt monissa liemissä pyöritetty isäukko jämähtänyt kivikaudelle, mutta ymmärsi nopeasti mitä hän kysymyksellään tarkoitti.
Sama kysymys on mielestäni jokaisen hyvä esittää aika ajoin myös itselleen. Mihin tarkoitukseen haluan käyttää sosiaalista mediaa? Millaista informaatiota haluan jakaa ja vastaanottaa? Missä kanavissa voin digitaaliset tarpeeni toteuttaa? On hyvä ymmärtää, missä on läsnä ja minkä vuoksi. Aika moni ystävistäni on vähentänyt Facebookin käyttöä, jotkut ovat poistuneet sieltä jopa kokonaan. He ovat ahdistuneet lisääntyneestä negatiivisten viestien tulvasta, eivätkä halua oleskella sellaisessa ympäristössä.
Palataan vielä veneeseen. ”En ymmärrä näitä feispuukkeja, tviittejä ja tykkäämisiä. Eiväthän ne ole todellisia. Eihän niihin voi koskea. Eivät ne tuoksu eivätkä maistu miltään.” Ystäväni isän kommentti osuu naulan kantaan. Pyydystämällä Pokemonin ei voi koskaan päästä käsiksi sellaiseen aitoon tunteiden kirjoon, kun kuha iskee vieheeseen. Vapa taipuu ja värisee niin, että vatsassa kutittaa. Voimakkaan kalan pärske veden pinnassa vie ihon kananlihalle. Perkaamisen jälkeinen tuore kalan tuoksu tuo hetkessä lokit paikalle.
Kommunikointitapojen määrä on monipuolistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana rajusti. Digitaaliset kanavat, mukaan lukien sosiaalinen media, ovat tulleet jäädäkseen ja ne koskettavat jollakin tavalla meitä jokaista, vaikkei niitä käyttäisikään. Järkevällä tavalla käytettynä ne voivat helpottaa arkea merkittävällä tavalla, joko viihdyttämällä tai ammatillisesti. On opeteltava elämään rinta rinnan sopivassa suhteessa digitaalisten kokemusten ja aitojen kokemusten kanssa.
Jarl Matti Anttila
Jakamon markkinointijohtaja ja perustajajäsen