opiskelu oli myrkkyä. Ikä ei ollut kerryttänyt järkeä, koska suurin hauskuus oli ylikorostaa sanojen ääntämystä. Ei sillä ollut kielen oppimisen kanssa mitään tekemistä, mutta ei oppiminen ollutkaan ajatuksissa päällimmäisenä. Opiskelun päämääränä oli se hetki, kun koulu päättyy. Sen jälkeenhän sitä kieltä ei enää tarvitsisi käyttää.
Vaasassa ja Mustasaaressa pärjää käytännössä täysin suomella. Täällä kuitenkin syntyy halu pärjätä myös ruotsilla. Jos Mustasaaren ruotsinkielisessä kylässä syntyy suomenkieliseen perheeseen, on erittäin suuri todennäköisyys oppia puhtaasti kaksikieliseksi. Motivointia ei tarvitse edes ajatella, koska kysehän on vain kommunikoinnista.
Pohjanmaalla kaksikielisyys on valtti, jota ei osata hyödyntää. Täällä kaksikielisyys tarkoittaa kahta vahvaa kieltä, joilla molemmilla on omat käyttäjäkuntansa. Suuri osa alueen asukkaista puhuu tai ainakin ymmärtää molempia kieliä, mutta se ei riitä tekemään kaksikielisyydestä etua. Kaupan kassalla kuultavat kiitokset kahdella kielellä ovat Vaasan tavaramerkki, mutta toisaalta tarpeeton palvelua korostava tapa.
Etelä- ja Itä-Suomessa Vaasan seutu koetaan ruotsinkieliseksi. Vaasaan tuleminen jännittää, jos ruotsi ei ole hanskassa. Viime kesän Pop-Up Pohjanmaa -tapahtuma Helsingissä pyrki markkinoimaan Pohjanmaata.
Alueen vahvuudet nousivat siellä näyttävästi esille, mutta yksi tärkeimmistä viesteistä tuskin meni perille. Tapahtuman jälkeen helsinkiläisillä on edelleen ajatus, että Vaasassa ei ilman ruotsin taitoa pärjää.
Kieli on identiteetin tukijalka. Kielen syrjintä aiheuttaa väistämättä konflikteja, koska silloin erimielisyydet on siirretty henkilökohtaiselle tasolle. On täysin ymmärrettävä, että jokainen haluaa pitää kiinni omasta kielestään, eikä luopua sen käyttämisestä. Eikä sellaista voi vaatiakaan.
Kysymys onkin avoimuudesta kieliä kohtaan. Kansainvälistyvässä maailmassa etäisyydet lyhenevät, mikä lisää myös kontaktia uusien kielten kanssa. Muiden kieltäminen ja oman korostaminen vievät kaksikielisyyden hyödyt yhä kauemmaksi toteutumisestaan.
Kielen vuoksi Vaasassa kaikkea on kaksin kappalein. Esimerkiksi yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetusta Vaasassa tarjotaan molemmilla kielillä, ja kaikki omissa oppilaitoksissaan. Varsinkin oppilaitoksissa aito kaksikielisyys olisi valtava etu. Jos Vaasassa olisi hallinnollisesti yksi korkeakoulu, kestäisi se valtakunnan vertailun oppilaitosten välillä.
Kaksikielinen korkeakoulu on noussut jo monta kertaa valtaapitävien toivomuslistalle. Sen toteutumiseen voi kuitenkin suhtautua skeptisesti niin kauan, kun asenteissa on korjattavaa.
Vuonna 2005 suomen- ja ruotsinkieliset yrittäjäjärjestöt yhdistyivät saman katon alle, mikä oli osoitus yhteistyön mahdollisuuksista. Muutama vuosi sitten liitto kariutui, kun ruotsinkielinen yhdistys halusi perustaa oman järjestön. Taustalla saattoi olla ongelmia henkilökemioissakin, mutta julkisesti syyllinen oli kieli. Jos kieli on syyllinen, on jonkun asenteissakin korjattavaa.
Eteläsuomalainen kiinnostuu Vaasasta siinä vaiheessa, kun hän tietää suomenkielen riittävän, mutta iloitsee ruotsinkielen oppimisen mahdollisuudesta. Tai päinvastoin.
Silloin kukaan ei ole polkenut ruotsin- tai suomenkielisiä, sillä kumpikin on yksi seudun vahvuuksista. Niitäkin tärkeämpi vahvuus on kuitenkin kaksikielisyys.
HARRI SIPPOLA
Twitter: @harrisippola
harri.sippola@i-mediat.fi