Innokkaimmat suomalaiset Erika Vikmanin tukijat saapuivat hyvissä ajoin jonottamaan Euroviisujen finaaliin Sveitsin Baselissa.
– Kovasti ollaan nyt odotettu tätä. Meillä on ollut nämä viisuliput aika monta kuukautta, ja ei ole enää montaa tuntia aikaa, että nähdään, kun Erika räjäyttää täällä potin, Juho Mättö sanoo.
Hän kehuu Vikmanin hyvää karismaa ja sitä, että tämä on oma upea itsensä. Vikmania hän kertoo seuranneensa pidempään, aina siitä asti kun tämä osallistui Uuden musiikin kilpailuun vuonna 2020.
– KAJ on tietenkin ihan hyvä, mutta kyllä se Erika on meille se ykkönen, Mättö sanoo.
Seppo Sallisen mielestä parasta Euroviisuissa on yhteisöllisyys. Helsinkiläismiehet ovat nyt ensi kertaa mukana Euroviisuissa. Torstaina he olivat seuraamassa toista semifinaalia virallisessa kisakatsomossa noin 3 000 muun viisufanin kanssa, ja meininki oli "hullua".
– Siellä kun Erika esiintyi toisessa semifinaalissa, niin hän sai kyllä kaikkein parhaat aplodit ja vastaanoton siellä.
Suomen kappale poikkeaa muista
Niin ikään helsinkiläinen Tommi Raikula oli finaalijonossa jo pari tuntia ennen ovien aukeamista. Hänen kokeneet euroviisufaniystävänsä olivat ohjeistaneet etukäteen, että kannattaa olla paikalla ajoissa.
Raikula uskoo, että Vikman saattaa tänään räjäyttää potin.
– Aika mieletön esitys kyllä, se poikkeaa muista. Erika on hyvä esiintyjä ja osaa laulaa. Toivottavasti tekniikka toimii.
Muita suosikkeja Raikulalla on Viron kappale, jota hän kuvaa korvamadoksi. Samoin Itävallan kappale sai ensikuuntelulla ihon kananlihalle.
– Kaverilla on ihan mieletön ääni, Raikula sanoo Itävallan kappaleen esittävästä JJ:stä.
Hän pitää myös Luxemburgin kappaleesta, joka on perinteinen viisu ja pääsi jatkoon vähän yllättäen.
Parasta Raikulan mukaan Euroviisuissa on tunnelma ja "hullut" ihmiset.
– Se on jotenkin rentouttavaa. Musiikki on semmoinen hieno kokemus.
Raikula kertoo pitävänsä ajatuksesta, että vastakkainasettelu ei kuulu oikeastaan Euroviisuihin. Musiikin pitäisi sitä vastoin yhdistää ja olla rauhantekijä.
– Musiikki yhdistää, vaikkei kieli ehkä yhdistäisikään.